Motivaation lähteellä: Penkkiurheilu.

Penkkiurheilun maine tulisi puhdistaa. Olen ollut lapsesta asti innokas urheilun seuraaja vaikka en ole liikkunutkaan ja se lienee yksi merkittävä syy miksi paloni ja intohimoni liikkumiseen tuntuu kestävän, tai jopa kasvavan, viikosta toiseen.

Lapsena katselin kalevankisoja ja eliittikisoja ja menin pihaan hyppimään pituutta. Sydneyn olympialaisissa 2000 siirsin kelloni Australian itärannikon aikaan ja kolme viikkoa nukuin iltapäivät ja katsoin kisoja 15 tuntia vuorokaudessa. Ikävä kyllä se hurja innostus urheilun seuraamiseen ei vielä silloin siirtynyt omaan tekemiseen mutta unelmia ja ihailu urheilijoiden elämäntapaa kohtaan syntyi.

Tänä vuonna olen perheen kanssa käynyt katsomassa painonnoston ja crossfitin SM-kilpailuja. Pikaluistelu on esteettisesti niin huikean näköistä että merkitsin paikallisten piirimestaruuskilpailujen ajankohdan kalenteriin ja kävin pojan kanssa katsomassa miltä laji näyttää muutaman metrin päästä. Kevät-syksy ajanjaksolla käyn katsomassa kymmeniä futismatseja eri kentillä ja stadioneilla, talvella käydään harjoitusmatseissa halleissa ja käydään tunnelmoimassa jääpalloa. Erikoisin kokemus oli kun jääpallo-ottelun tauolla menimme kahville ja lämmittelemään viereiseen urheiluhalliin jossa oli menossa kiekonheiton halli-sm-kilpailut!

Vaikka seuraan kaikkea urheilua niin toki jotkut lajit kiinnostavat enemmän kuin toiset. Äärimmäistä kestävyyttä vaativat lajit kuten kestävyysjuoksu tai maantiepyöräily antavat valtavasti innoitusta omiin pitkäkestoisiin treeneihin. Italian tai Ranskan ympäriajon katseleminen antaa välähdyksen suorituksista joihin maailman kovakuntoisimmat ihmiset pystyvät. Kun painonnostokilpailussa 50-kiloinen nainen tempaisee 90kg suorille käsille ymmärtää ettei meillä sunnuntaipunttaajilla rajat tule kovin nopeasti vastaan.

Nyt on menossa jalkapallon EM-kilpailut, yleisurheilun EM-kisat ja huomenna alkaa Tour de France. Olympialaisetkin kolkuttelevat ovella. Sopivina annoksina ja oikealla mentaliteetillä näiden seuraaminen voi antaa valtavasti potkua omaan tekemiseen. Tärkeintä ei ole nähdä se mitä urheilija tekee yhtenä kilpailupäivänä vaan ymmärtää ne 364 päivää vuodessa joita me emme näe. Vaikka emme ole huippu-urheilijoita emmekä voi harjoitella ammattimaisesti, voimme siirtää sen palon ja asenteen myös omiin treeneihimme.

Olen joskus aikaisemminkin linkittänyt tämän videon mutta laitan uudestaan koska juuri tästä urheilun ja urheilijoiden seuraamisessa ja itse liikunnassa on kyse. Penkkiurheilun ei kannata viedä unelmoimaan elämää vaan elämään unelmaa.