keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Sairastuminen voi olla loistava juttu treenaajalle.

Otsikko voi tuntua älyttömältä ajatukselta mutta olen päätynyt siihen että asia voi hyvinkin olla juuri noin.

Joulu-tammikuussa kärsin KUUKAUDEN kuumeesta ja kovasta yskästä. Lääkäri epäili mykoplasmaa. Kun kuume tuntui pikku hiljaa katoavan, pääsin aloittelemaan varovasti salitreenejä ja lyhyitä hitaita  juoksulenkkejä. Eipä aikaakaan kun polveni ilmeisesti kolahti johonkin leikkiessäni pojan kanssa (en vieläkään tiedä tilannetta jossa se tapahtui) ja turposi muodottomaksi, kävelykin oli vaikeaa. Lääkekuurilla tulehdus poikki ja neste katosi mutta jälleen tuskallisen hidas ja varovainen paluu alkoi. Senkin jälkeen kuvioihin ilmestyi vielä jokin sitkeä flunssa.

Päätin kuitenkin olla nöyrtymättä ja käyttää toipilasajan hyödyksi. Katsoin kaikki tv:n urheiluohjelmat, ahmin juoksukirjoja, kuntoilulehtiä. Analysoin omaa tekemistäni ja mietin treeniohjelmia, laadin viikkoaikatauluja.

Kaikista tärkeintä kuitenkin oli että joka ainoa päivä jonka olin poissa aktiivisesta elämäntavasta kasvatti sisälläni intohimon ja riippuvuuden liikkumiseen. Sisälleni kasvoi vahva ajatus että aina kun on kunnossa pitää käyttää elimistöä koska aina ei vain voi. Joka tapauksessa tulee päiviä jolloin ei voi liikkua joten miksei ottaisi irti kaikkea niistä päivistä kun voi?

Aloitin siis treenaamisen puolisentoista vuotta sitten ja koko viime vuosi eteni 2-4 treenipäivällä viikossa. Mietin missä välissä ehtisin treenaamaan. Nyt treenipäiviä on viisi joka viikko ja selaan kalenteria miettien mihin väliin asettelisin lepopäivät.

Olen todella kiitollinen jokaisesta päivästä jolloin pystyn treenaamaan ja käyttämään kroppaani siihen mihin se on tarkoitettukin. Mutta jos ja kun vastoinkäymisiä tulee, pyrin ottamaan myös niistä hyödyn irti. Henkinen valmentautuminen ja treenaamisen analysointi sekä inspiraation ja motivaation imeminen muiden tekemisistä on aivan yhtä tärkeää kuin itse fyysinen harjoitus.

P.S. Vuosien saatossa rakennettu fyysinen kunto ei katoa mihinkään parin viikon flunssassa. Treeni tuntuu poikkeuksellisen raskaalta sairastelun jälkeen koska elimistö on vielä palautumassa ja tervehtymässä eikä normaalikondista ole vielä saavutettu. Tämän vuoksi on aina syytä luoda itselleen kuntoutusohjelma eikä suin päin palata vanhaan terveenä tehtyyn treenin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti