Vaikka fiilis on hyvä ja tuntee jaksavansa niin kroppa ja mieli lopulta kyllä väsyvät 6 tunnin katkonaisiin uniin. Silti aikaisin nukkumaan meneminen on hankalaa. Olisi niin paljon mukavampi köllötellä sohvalla kuin mennä nukkumaan, varsinkaan kun se väsymys ei ole vielä niin massiivista. (Teko)syitä valvomiseen nukkumisen sijaan kyllä löytyy. Pienituloisena ja vanhassa sähkölämmitteisessä puutalossa asuvana on pakko säästää pesemällä pyykit yösähköllä ja laittamalla ne kuivumaan vuorokauden vaihtuessa!
Perjantaina mun vasenta ohimoa alkoi vihlomaan. Aina kun kumarruin pää alaspäin, vihlonta voimistui. Luulin ensin että kyse olisi niskan seudulta säteilevästä kivusta, olin tehnyt salilla paljon leuanvetoa ja valakyykkyjä joissa yläselän ja niskan seutu helposti jännittyy liikaa mutta nopeasti tajusin ettei kyse ole siitä. Jos olen vaikka matkustamisen vuoksi syönyt ja nukkunut huonosti niin illalla päätä särkee juuri ohimoiden takaa niin voimakkaasti että silmät menevät väkisin kiinni.
Eilen toi vihlonta, ja väsymys, kesti aamusta iltaan ja päätin että nyt aletaan nukkumaan kunnolla. Menin kymmenen jälkeen sänkyyn ja olo on jo nyt parempi mutta varmasti vielä vaaditaan parit kunnon yöunet että kondis on täysin kunnossa.
En ole varmaankaan ainoa joka kokee pärjäävänsä vähillä unilla eikä millään malttaisi mennä nukkumaan kun kaikki muu on niin paljon kivempaa. Toivottavasti pidän kiinni tästä järkevämmästä aikataulusta ja pidemmistä unista pysyvästi.
Treeni kehittää kun harjoittelu, ravinto ja lepo on oikeassa balanssissa. Nyt on aika laittaa paketti lopullisesti kuntoon.
Mä olen valvonut putkeen pojan syntymästä asti eli n. 3 vuotta. Tarkoitan siis tietenkin yöheräämisiä. Kun poika lopulta rupes nukkumaan yöt kunnolla niin odotinkkn jo tytärtä ja uniongelma oli todellinen ja krooninen. Eli heräsin joka yö kahden-kolme aikaan ja valvoin tunteja herätäkseni kuudelta töihin. Sit tytön syntyessa (ah) hormonit taas auttoivat jaksamaan. Nyt kuntoilun aloittamisen jälkeen oöen seövästi havainnut sen nukuttavan vaikutuksen n. 2 yötä treenistä. Nukuin kuin tukki viime yönä kun takana oli punttis, rivitalon pihan lumityöt ja vaunulenkki auraamattomalla tiellä. Se on kyllä siunaus koska unettomuus pitkällä tähtäimellä vaikuttaa mulla eniten elimistön puolustuskyvyn heikkenemiseen ja sitten on kierre valmiina. Tietysti meillä naisilla biologia on hieman erilainen ja lasten yöheräämisiin esimerkiksi reagoidaan hieman toisin kuin miehet. Onneksi:)
VastaaPoistaTutulta kuulostaa. Meillä pojalla oli perinteinen kolmen kuukauden koliikki, mikään ei meinannut auttaa ja saatettiin olla keskellä yötä ajelemassa autolla ympäriinsä koska siihen hyvällä tuurilla hän saattoi nukahtaa. Sen jälkeen hän nukkui vuoden äitinsä rinnalla, kirjaimellisesti. Mulle yöheräilyt eivät ole olleet suurempi ongelma joten olen siitä asti ollut niissä päävastuussa.
PoistaLikunta on kyllä erinomainen unilääke! Sopivaan ajankohtaan sijoitettuna tyhjentää energiavarastot juuri sopivasti ja saa nukahtamaan alta aikayksikön ja unenlaatukin tuntuisi olevan parempaa, ikään kuin vähempikin riittäisi.
Olet todellakin uutterasti ollut päävastuussa yöheräilyistä ja iso kiitos siitä <3
VastaaPoistaEn tiedä montaakaan miestä joka tekisi noiin kun nettiä lukee ja kuuntelee äitien kertomuksia. Mutta tosiaan ehkä nyt on parempi nipistää sohvasta aikaa unille!