keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Crossfit-karsintojen viimeinen laji - ja mitä nämä karsinnat merkitsevät yksittäiselle osallistujalle.

Sunnuntai-iltana päättyi Crossfit Winter War-karsintojen toisen lajin suorittaminen ja eilen illalla julkistettiin kolmas ja viimeinen karsintalaji. Se ei ollut ylläri ainakaan mulle ja veikkaan että moni muukin tiesi mitä on tulossa. Mennään siihen myöhemmin ja käydään vähän ensin läpi tota kakkoslajia.

Toisena lajinahan oli 20 minuutin voimaharjoitus jossa piti päästä nousemaan mahdollisimman raskaisiin rautoihin tekemällä rinnalleveto-työntö-takakyykky-työntö-valakyykky-sarjoja. Veikkailin että parhaat naiset pääsevät 70-80 kilon rautoihin ja ladoin tiskiin kolmen naisen nimet joita pidin lajin ennakkosuosikkeina. Neljä naista pääsi lopulta 70 kiloon tai yli, joukossa juuri ne mainitsemani Emilia Leppänen, Saara Laaksonen ja Essi Koskinen. Maaren Ali-Marttila oli se neljäs vahva nainen. Crossfit Turun voimanaiset, Emilia ja Saara, pääsivät lopulta huikeaan 77.5 kiloon. Emilia otti lajivoiton onnistuttuaan tekemään lopuksi 80 kilolla vielä rinnallevedon, työnnön ja takakyykyn, Saaralta jäi kyykky uupumaan. Emilia Leppäsestä voi muuten lukea lisää uusimmasta CrossTraining Magazinesta (lokakuu 2013), ainakin vielä tänään sitä näkyi lehtipisteissä. Viime vuoden WW-nelonen ja tämän vuoden Karjalan kovin-voittaja tulee taistelemaan varmasti tiukasti mestaruudesta Tampereella.


Miesten tuloksissa olin täysin pielessä mitä tulee painoihin. Juttelin eilen vuonna 2012 crossfitin SM-kisoissa kärkipäähän sijoittuneen tutun kanssa siitä miten tämä laji todistaa hyvin lajin valtavan kehitysryöpyn. Silloin pari vuotta sitten 100 kilon valakyykky oli tosi kova juttu - vaan eipä ole enää! Nostin lajin ennakkosuosikeiksi Aronpään, Ojalan ja Kosken ja myös he muodostivat lopulta kärkinelikon yhdessä Aleksi Vihosen kanssa. Vihonen edustaa nykyään CrossFit Herttoniemeä mutta hän on lähtöisin CrossFit Porin huikeasta hautomosta. Aleksin urheilutaustalta löytyy mm. amerikkalaista jalkapalloa ja hän oli SM2012-kisojen kolmonen.

Sadan kilon rajapyykkiä piti pilkkanaan lopulta yli 50 miestä, huh huh! Aronpään tulos 130 kiloa, Ojalan, Vihosen ja Kosken 125 kiloa. Joku 90 kilon setti oli täysin keskinkertainen tulos näissä kekkereissä :-D

Eka laji oli omistettu nopeille ja kestäville, tämä toka vahvoille ja nyt kun nämä ynnätään yhteen niin lopullinen kärki alkaa jo pikkuhiljaa muodostua ennen viimeistä lajia. Monelle kovan anaerobisen kunnon omaavalle puhdas voimarääkki oli kova pala ja kisaajia jotka olivat vielä ekan lajin jälkeen TOP15-sijoituksilla tippui alaspäin kymmeniä pykäliä ja loppukilpailupaikka on kovan tien takana.

Se kolmas ja ratkaiseva laji näyttää tältä:

10 minuutin AMRAP (as many rounds as possible, niin monta kierrosta ja toistoa kuin ehdit)

30 Raaka Rinnalleveto 50/30kg
10 Leuanveto
30 Boksihyppy 60/50cm
10 Leuanveto
30 Tuplanaruhyppy
10 Leuanveto

Tämä on just se mitä kaikki odottivat, hyvin perinteinen crossfit-metcon jossa kovalla intensiteetillä tehdään vuorotellen erilaisia voimaharjoitteita ja hyppyjä.

En usko että tämä laji tulee muuttamaan hirveästi enää tuloslistaa. Jos olit hyvä burpee-juoksussa ja teit isoilla painoilla levytanko-sarjoja, tämäkin varmasti onnistuu. Tosin nuo boksihypyt ja tuplanaruhypyt saattavat sekoittaa pakkaa mutta ainakin kokeneemmilta harrastajilta ja kilpailijoilta niiden on pakko onnistua hyvin helposti.

En taida tätä lajia lähteä sen kummemmin veikkailemaan, jos meinaa 40 finalistin joukkoon yltää eikä vielä siellä ole niin tämän täytyy kyllä onnistua erittäin hyvin että pystyy päänahkoja napsimaan. Jos tämä on jollekulle vahva laji niin aivan varmasti se on sitä monelle muullekin kovalle kilpakumppanille. Veikkauksen superkaksariin iskisin sata euroa parivaljakolle Aronpää-Koskinen mutta ei taida firman vedonlyöntilistoilta tätä kohdetta löytyä. Ehkä hyvä niin ;)

Kolmannen lajin suorituksia ja tuloksia odotellessa voidaan vielä syventyä hetkeksi Barbell Complexiin. Toinen laji tarjosi jälleen upeita suorituksia joista voi lukea karsintaan osallistuvien harrastajien blogeista:

Essi / MyCrossfit
Jenni / Puolet Jennin elämästä
Jonna / Jonna1983
Riikka / Workout of My Day
Steffi / Steffit.com
Tony / PonysFit

Essi on kahden lajin jälkeen sijalla 5. , Jenni sijalla 8. ja Steffi sijalla 15. Uskon vahvasti että tämä kolmikko nähdään Tampereella Winter War-finaalissa kunhan mitään haavereita ei satu.

Jonnan suoritus oli erittäin huikea, kannattaa lukea jutut sen taustalta ja katsoa karsintasuorituksesta kuvattu videokin. Jonna ei siis ollut ikinä tehnyt valakyykkyä edes pelkällä tangolla ja nyt karsinnassa hän teki suoritukset 20, 22.5 , 25, 27.5, 30, 32.5, 35, 37.5, 40 ja lopulta 42.5 kilolla. Kuka on rikkonut oman ennätyksensä 10 kertaa saman päivän aikana? Tämä on loistava osoitus siitä miten uskomalla itseensä ja pienellä ohjauksella ja kannustuksella ihminen voi ylittää huikeasti itsensä ja ne rajat jotka on uskonut itseään kahlitsevan.

Jonnan suoritus on myös osoitus siitä miten merkittävä tapahtuma Winter War-karsinnat tai vaikkapa Crossfit Gamesin Open-vaihe on. Missä voimailulajissa aloitteleva harrastaja uskaltaa lähteä kisaamaan? Kuinka monta tuhatta naista pyörii tälläkin hetkellä kuntosalilla miettien fitness-lavoja ja montako tuhatta miestä miettii voimanostoa? Kisoissa on silti vain parikymmentä tai parhaimmillaan ehkä sata osallistujaa. Crossfitin parissa aloittelijakin uskaltaa lähteä mukaan koska kyse ei ole niinkään siitä kuka on paras, komein ja vahvin vaan siitä miten hyvin pystyt ulosmittaamaan oman potentiaalisi.

Vuosittain paitsi minä niin (kymmenet tai jopa sadat?) tuhannet muutkin suomalaiset osallistuvat juoksutapahtumiin. Ne on hieno tapa rytmittää treenikautta ja tsempata itseä parhaisiin suorituksiin kun kello tikittää ja muut vieressä kirittävät kovempaan vauhtiin. Toisaalta mukaan voi lähteä vain hölkkäilemään tai vaikka kävelemään reitin läpi. Sali-, voima- ja lihaskuntoharjoittelijoille tuo maailma jää usein vain haaveeksi korkean osallistumiskynnyksen vuoksi. Crossfitistä voi olla montaa mieltä mutta juuri tämän kynnyksen madaltaminen on minusta erittäin iso juttu ja tuo monille mahdollisuuden kokea kilpailemisen riemu ja se miten omat ennätykset rikkoutuvat helpommin kun kyseessä ei ole vain joku harjoitus vaan karsinta tai kisa jossa on mukana iso määrä muitakin harrastajia.


Toivottavasti kolmannen lajin jälkeen saadaan lukea monta tarinaa siitä miten joku vetää ekan leukansa tai saa tuplanaruhypyt vihdoin onnistumaan. Suuret mestarit ja huippusuoritukset on hieno juttu mutta ihan yhtälailla nuo tavallisen harrastajan pienet ja isot onnistumiset saavat ainakin mut inspiroitumaan ja seuraamaan tätä lajia niin fiiliksissä.

Karsintoihin osallistuville paljon tsemppiä viimeiseen lajiin, AMRAP on aina laji jossa kohdataan seinä nimeltä väsymys maitohapon täyttäessä jokaisen solun ja lihaksen. Nyt ei parane tuupertua seinän eteen huilaamaan vaan se pitää murskata pois alta!

4 kommenttia:

  1. Tosi kiva kirjoitus, kun oot niin perillä lajissa! Mä oonkin nyt yllättävän paljon seuraillut karsintoja, ja onhan toi laji nyt sika mielenkiintoinen! Ja ihan huippuja tyyppejä tuolla kilpailee :) huikeeta kuntoa tää vaatii, eli noi kisaajat on tikissä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Tämä on kyllä ollut todella harvinainen tilanne että voi seurata jotain urheilulajia lähes alusta asti, vähän sama kuin olisi seurannut vaikkapa jalkapallon tai painonnoston kehitystä 1800-luvun lopussa.

      On muuten todellakin kovia urheilijoita mukana karsinnoissa! Uskallan väittää että monessa ns. huippu-urheiluksi mielletyssä lajissa perus kunto-ominaisuudet ovat kaukana tästäkin tasosta.

      Poista
  2. Tämä viimeinen laji onkin sitten aika hankala testata itse, niin että saisi vertailua tehtyä. Pitäisi tuo leuanveto ja tuplanaruhyppy opetella ennen kuin saisi vertailukelpoisen suorituksen..

    Oli kyllä aika odotetunlainen treeni. Lähinnä yllätti se että tuossa oli sekä boksi, leuat sekä hyppynaru. Odotin näistä maksimissaan kahta + jotakin palloseinään kyykkyä kaveriksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuplanaruhyppy on hankala, ei onnistu multakaan. Leuanvedot voi toki vetää normaalilla tavalla mutta kippaajat saa tietysti aika paljon etua. Esimerkiksi Mikko Salohan ei tee kippileukoja, Crossfit Openin viidennen lajin video tältä keväältä löytää tästä: http://games.crossfit.com/video/mikko-salo-does-135

      Poista