torstai 6. helmikuuta 2014

Sotši satsi satsaa.

Sotsi, Sochi, Sotshi. Harvoista olympialaisista on puhuttu etukäteen yhtä paljon kuin tänään alkaneista Sotšin olympialaisista, ja puhuttu nimen omaan muusta kuin urheilusta. Politiikka ja urheilua ei tulisi sekoittaa toisiinsa vaikka ne ovat aina olleet ja tulevat aina olemaan täysin sidoksissa toisiinsa. Tuntuisi että nykytrendinä on antaa urheilun suurtapahtumat mahdollisimman epäilyttäville maille: futiksen MM-kisat kenties maailman väkivaltaisimmille maille Etelä-Afrikalle ja Brasilialle tai EM-kisat Puolalle joka on Euroopan pahin jalkapalloväkivallan linnake. Tai jääkiekon MM-kisat diktatuuri Valko-Venäjälle. Tai jalkapallon MM-kisat Qatarille jossa on niin kuuma että pelaajien terveys on vaarassa... Ennen Sotšin olympialaisia käyty keskustelu on ollut aika samanlaista kuin ennen Pekingin kesäolympialaisia 2008 ja monet ongelmista ovatkin hyvin samankaltaisia.

Nyt kun kisat on jo käynnissä, minusta olisi tärkeää erottaa nämä kaksi asiaa. Urheilijat ovat treenanneet koko elämänsä ja unelmoineet olympialaisista, he eivät ole voineet vaikuttaa siihen missä kisat pidetään. Jos joku haluaa ottaa kantaa, se on hieno asia, mutta urheilijoiden duuni on kuitenkin urheilla. Siihen aion keskittyä myös tässä blogissa, tänään ja jatkossa.

Olympialaiset on olleet mulle lapsesta asti tosi iso asia ja jokaisen kisapäivän jälkeen on aina tehty omia kisoja ja leikitty lajeja. Nyt sitä samaa tehdään varmasti oman pojan kanssa. Kisojen seuraaminen on kuitenkin muuttunut, enää nykyään ei ole ihan pakollista katsoa ja tietää ihan kaikkea. Urheilun seuraamiselle voi lohkaista siivun elämästä mutta tärkeämpää kuin katsoa urheilua on tietysti urheilla itse. Mulla on illalla kenties talvikauden viimeiset juoksutreenit hallissa enkä todellakaan aio perua sitä ja katsoa jotain kisakoostetta kotona :D

Ennen kuin oli perhettä oli helppo olla ehdoton ja katsoa kaikki lajit tai jonkun futiskisojen 64 matsia suorina lähetyksinä. Sotšissa ollaan kaksi tuntia Suomen aikaa edellä joten aikaero ei hirveästi vaikuta kisojen seuraamiseen, kisalähetykset alkaa aamulla ja loppuu noin yhdeksältä. Ehkä joku +4 tuntia ois ollut paras, olisi ehtinyt syventyä tunnin tai pari kisoihin ihan rauhassa kun poika on mennyt nukkumaan :)

Ekat talvikisat jotka muistan hyvin oli Lillehammerissa 1994. Sen jälkeen onkin ollut melkoisia tapauksia. Salt Lake Cityssa 2002 oli tosi huikeat skabat, monia erikoisia tapauksia hienojen urheilusuoritusten rinnalla. Silloin mm. Steven Bradbury voitti Australialle ekan olympiakullan kun kaukalopikaluistelun välierässä ja finaalissa kaikki muut kilpailijat kaatuivat! Bradbury oli vielä alkuerässä pätevä menijä mutta välierässä ja myöhemmin finaalissa muut luistelijat olivat niin paljon nopeampia ettei hänellä ollut mitään mahdollisuuksia pärjätä luistelunopeudessa.



Kaukalopikaluistelu on nopea kisa mutta malttamattomimmat voivat kelata vaikka kohtaan 1:30 jonka jälkeen alkaa viimeinen kierros. Naurattaa edelleen niin paljon että meinaan tippua tuolilta kun tuota kelailen. Bradburyn voiton lisäksi myös muiden mitalistien maaliviivan ylittämistä kannattaa seurata.

Samoissa kisoissa Salt Lake Cityssa oli myös todella raju taitoluistelun tuomariskandaali jonka aikana mm. mitaleita pistettiin uudelleen jakoon. Pariluistelussa omat suosikkini Elena Berezhnaya ja Anton Sikharulidze voittivat kultaa vaikka monen mielestä kanadalaisen parin olisi pitänyt voittaa. Mun mielestä tuloksessa ei ollut mitään epäselvää, venäläisillä oli muutamasta virheestä huolimatta selvästi vaikeampi ohjelma. Lopulta kuitenkin selvisi että kulisseissa tuomarit olivat käyneet lehmän kauppoja ja jonkinlaista pisteiden vaihtoa oli sovittu. Lopulta molemmat parit saivat kultamitalit. Erikoinen tapaus josta on mm. kirjoitettu kirjoja. Arvostelulajit ovat ikävä kyllä herkkiä tällaiselle pelaamiselle mutta usein joku saa näistä kähminnöistä vilppiä ja totuus tulee myös ilmi.

Sotšin lumilautailupaikkoja on pidetty hyvin vaarallisina, samoin oli neljä vuotta sitten Vancouverin kelkkailuradan kanssa kun Nodar Kumaritashvili menehtyi lennettyään ulos kourusta hurjalla nopeudella. Toivottavasti vastaavilta tragedioilta vältyttäisiin tällä kertaa.

Tänään torstaina käytiin jo uuden olympialajin, lumilautailun slopestylen karsintoja ja suomalaiset aloittivat mallikkaasti. Taso on kuitenkin kova ja yksikin mitali tuosta lajista olisi kova juttu. Veikkaan että kokonaisuudessaan suomalaiset saavat kisoista viisi mitalia. Voittajia hienompaa olisi kuitenkin nähdä aidosti rehdit kisat ja huikeita ja hullunkurisia suorituksia joita muistella taas tulevien vuosien ja vuosikymmenten bloggauksissa :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti