perjantai 16. toukokuuta 2014

Giro-juoksuhaaste: 7. etappi, puolimaraton.

Giro-juoksuhaaste: 345 kilometriä juoksua 24 päivässä.

pe 9.5. Etappi 1: 2 kilometriä
la 10.5. Etappi 2: 22 kilometriä
su 11.5. Etappi 3: 19 kilometriä
ma 12.5. Lepopäivä
ti 13.5. Etappi 4: 11 kilometriä
ke 14.5. Etappi 5: 20 kilometriä
to 15.5. Etappi 6:  25 kilometriä
pe 16.5. Etappi 7: 21 kilometriä
la 17.5. Etappi 8: 18 kilometriä
su 18.5. Etappi 9: 17 kilometriä
ma 19.5. Lepopäivä
ti 20.5. Etappi 10: 17 kilometriä
ke 21.5. Etappi 11: 25 kilometriä
to 22.5. Etappi 12:  4 kilometriä
pe 23.5. Etappi 13: 16 kilometriä
la 24.5. Etappi 14:  16 kilometriä
su 25.5. Etappi 15: 23 kilometriä
ma 26.5. Lepopäivä
ti 27.5. Etappi 16: 14 kilometriä
ke 28.5. Etappi 17: 21 kilometriä
to 29.5. Etappi 18: 17 kilometriä
pe 30.5. Etappi 19: 3 kilometriä
la 31.5. Etappi 20: 17 kilometriä
su 1.6. Etappi 21: 17 kilometriä

Yhteensä 120 / 345 kilometriä.

Eilinen tuskien taival oli yksinkertaisesti pakko pyyhiä mielestä ja lähteä puhtaalta pöydältä uuden etapin kimppuun. Ehdottoman tärkeässä asemassa on esimerkiksi se tsemppaus ja kannustavat viestit joita olen mm. tämän blogin kautta saanut. Kiitos kaikille! 

Pitkän matkan juoksu on usein ennen kaikkea henkinen asia. Tänään päätin lähestyä haastetta sitä kautta, olenhan muutenkin vahvasti fiilisjuoksija. Hyvät musiikit ennen lenkkiä, asenne kuntoon. Tää on helppo nakki, tämän mä hallitsen!

Ja just niinhän se meni. Askeleet oli niin kevyitä ja rullaavia kuin sadan kilometrin viikon jälkeen vaan voi olla. Välillä mietin että pitäiskö vähän hidastaa, no en hidastanut. Antaa mennä kun tossu on syönnillä. Eipä se vauhti oikeasti päätä huimannut, kunhan tuntui asteen reippaammalta viime päivien hissun kissun etenemisen jälkeen.

Eilisen vaikealla etapilla oli aurinkoinen taivas, tänään taivas oli ihan ummessa pilvistä. Pieni sade olisi vain piristänyt ja tuonut pientä vaihtelua matkantekoon mutta ikävä kyllä tänäänkin sadepisarat jäi kokematta.

Tällä viikolla omalle taipaleelleen lähti muuten myös kokeneempi ultrajuoksija Pasi Koskinen. Pasin matka ja haaste on moninkertainen omaani verrattuna, hän juoksee 1000 mailia eli 1609 kilometriä Nuorgamista Hankoon. Aikaa kuluu ehkä kuukausi, ehkä enemmän, ehkä vähemmän. Ultrajuoksussa aika menettää usein merkityksensä. Pasi avasi juoksunsa taustoja viime vuonna kirjoituksessaan Tuhat mailia elämälle.


Tämä on ollut hyvä päivä paitsi loistavan juoksufiiliksen vuoksi niin myös siksi että elämäni valo täytti tänään 6-vuotta. Meillä on työn alla jalkapallon MM-kisojen tarrakirja, ollaan tehty niitä yhdessä siitä asti kun poika syntyi - siis ekan kerran vuoden 2008 EM-kisojen aikana kun kaverilla oli ikää kuukausi :D Silloin tarrojen liimailu oli vielä aika vaivalloista, kaksivuotiaana sujui tarrojen katselu, neljävuotiaana liimaaminen ja nyt iskää ei oikeastaan tarvitakaan enää muuhun kuin tarrojen ostamiseen kioskilta.

Mulla on vielä vähän töitä tehtävänä mutta kohta lähden viettämään synttäriviikonloppua sankarin kanssa. Juhlista ylijäävät herkut varmaan voidaan hyvillä mielin lahjoittaa Giro-juoksuhaasteen Energiakeräykselle eli mun mahaani? :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti