tiistai 8. heinäkuuta 2014

Kuuma & kunnossa.

No huh, säätyyppi muuttuikin kertaheitolla ihan äärilaidasta toiseen. Jos kesäkuun loppu oli kylmin koskaan niin nyt onkin jo kunnon +30C helteet. Se asettaa jo kaikenlaisen harjoittelunkin tarkan pohdinnan alle.

Aiemmin kävin kuntosalilla jossa ei ollut ilmastointia. Se oli vanha tiilinen tehdasrakennus jossa ilma vaihtui helteillä niin että ikkuna oli auki ja sen edessä oli tuuletin :-) Alkulämmittelyksi riitti treenikamojen pukeminen pukuhuoneessa ja sieltä salin puolelle käveleminen, vaatteet olivat jo siinä vaiheessa hiessä. Hyvin siellä silti pärjättiin, asenteen piti toki olla kohdillaan ja ottaa trooppiset olosuhteet haasteena ja treenin lisämausteena sen sijaan että asia olisi kiristellyt hermoja. Mun nykyisellä salilla on ilmastointi, joskaan se ei kai ole aina päällä eikä mitenkään erityisen tehokaskaan. Siellä on väkeä riittänyt viime päivinäkin vaikka takana on pitkä kylmä jakso. Kaikki ei siis heti karkaa uimarannoille ja terasseille vaan kuntoa kohotetaan myös tässä vaiheessa kesää - mahtava juttu!

Kuumat kelit ei estä harjoittelua mutta mun mielestä on syytä vähän miettiä että miten kannattaa treenata. Jos makuuhuoneessa on kuuma (meillä on 29C!) eikä nukkuminen onnistu niin ylimääräinen rasitus kovan harjoittelun muodossa tekee enemmän hallaa kuin hyötyä. Jos vointi on muuten hyvä niin voi jatkaa joko oman treeniohjelman mukaan tai keventää sitä hieman. Kovimmat ja rankimmat harjoitukset voi olla järkevämpää siirtää toiseen ajankohtaan koska tavallinen harjoittelukin kuormittaa selvästi enemmän kovemmissa olosuhteissa vaikka sen sisältö muuten olisikin tavanomainen.

Juokseminen ulkona on aika raastavaa ja juotavaa on syytä pitää tarpeeksi mukana. Itse olen ottanut juotavaa kuumilla keleillä yli kympin lenkeille mutta juoksussakin riippuu aika paljon suorituksen tehosta miten paljon nestettä tarvitsee. Itse en ole ikinä tykännyt pitää pulloa kädessä juoksun aikana mutta yllättävän monella se toimii, tykkään pitää juomavyötä joka taas joillekin ei istu millään. Reittivalinnalla saa pelattua aika paljon: höyryävän kuuma musta asvaltti on ihan erilainen paikka juosta kuin puiden varjostama metsäpolku.

Mun piti juosta tänään kuuden kilometrin lenkki josta 6x 500 metriä kovaa ja 6x 500 metriä palautellen. Eli puolikkaita kilsoja vuorotellen kovaa ja rauhallisesti. Tällä kelillä ei kuitenkaan yhtään huvita noin kova harjoitus eikä mun ole mikään pakko tässä vaiheessa vuotta sellaista juosta joten päätin jättää väliin. Kävin vain pitämässä juoksutuntumaa yllä ja juoksin kolme kilometriä pk-vauhdilla, sekin tuntui kuumottavalta porottavan auringon alla.

Yhdessä kohdassa tunsin vastatuulen mutta sepäs ei ollutkaan mikään ihanan raikas ja vilvoittava tuulahdus vaan tuntui kuin olisi törmännyt kuuman ilmamassan muodostamaan seinään.

Kuumaa ilmaa voi oppia sietämään paremmin ja itsekin olen huomannut valtavan muutoksen verrattuna siihen mitä kroppani on aiemmin kestänyt. Treenaamisen myötä siedän paljon paremmin lämpöä eikä auringonpaiste vedä oloa heikoksi niin helposti.

Oltiin eilen perheen kanssa Särkänniemessä ja kuusi tuntia helteisessä auringonpaisteessa oli melkoinen kokemus, varsinkin kun väkeä oli valtavasti ja erilaisissa jonoissa tuli seisoskeltua paljon. Aiemmin saman tyyppisiä tukalia fiiliksiä on ollut mm. konserteissa joissa tuhannet ihmiset ovat ahtautuneina pieneen kuumaan tilaan, happi on loppunut täysin ja ihmisiä on laonnut pyörtyneinä. Ei ne vieläkään miellyttäviä tilanteita ole mutta ei ne myöskään hirveästi enää haittaa.

Hyvä kestävyys- ja peruskunnon tärkeys tulee mun mielestä parhaiten ilmi juuri tämän tyyppisissä tilanteissa. On hienoa kun pystyy pärjäämään ja selviytymään koko ajan paremmin vaihtelevissa ja vaativissakin olosuhteissa joissa kroppa on selkeästi arkitilanteiden äärirajoilla.

Treenit jatkuu siis helteistäkin huolimatta, vaikka ei ehkä ihan niin kovina kuin normaalisti. Tänään ois tarkoitus myös vihdoin mennä mereen uimaan, kesäkuun alussa ehdittiin käydä kerran ennen kuin ilmat viilenivät.

Laitoin aamulla maailman parhaan kesäbändin, The Thrillsin, levyn auton cd-soittimeen.


Hiekkaa varpaiden välissä. Asfalttia ja rullalautoja, hikisiä t-paitoja. Paljaita jalkoja nurmikolla ja vesisotaa. Mac-mehujäitä. Päiviä jotka ei lopu koskaan. Kesä voi ihan oikeasti alkaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti