torstai 11. syyskuuta 2014

Vahvemmat päivät alkaneet on!

Viime viikkoina on mennyt vähän niin ja näin. Osa juoksulenkeistä on ollut aika väsynyttä taaperrusta, salilla on tullut haukoteltua ja ne kovat soutuvedotkin ovat olleet korkeintaan puolikovia. Hiki on kyllä lentänyt ja hengitys piiputtanut mutta tehot ovat jääneet puuttumaan. Mutta uusi viikko kaiken aina muuttaa voi!


Ensi merkit tuli maantaina omalla kuntosalilla. Tein hauiskääntöä joka ei ole mulle mitenkään erityisen merkityksellinen liike mutta joka on ollut ohjelmassa alusti asti. Joskus olen tehnyt sitä kerran viikossa, nykyään noin kerran kuukaudessa. Sarjana on ollut raskas 3 x 15 jota en ole onnistunut tekemään kertaakaan ilman että toinen tai kolmas sarja hajoaa pienempiin osiin ja tanko pitää laskea maahan välillä. No nytpä pystyin! Olen tehnyt tolla samalla painolla kaksi vuotta(!) ja nyt se meni. Uskomaton fiilis. Tuo on niitä harvoja liikkeitä joissa kehitys on ollut hyvin pientä tai lähes olematonta jo pitkään mutta koska hauiskääntö ei ole yhtään minkään mittari paitsi kovimmilla salijarmoilla niin en ole kiinnittänyt asiaan huomiota. Yhdistän tuon hauiksen kehittyneen lihaskestävyyden viime aikaiseen leuanvetoharjoitteluuni jossa jokainen rauhallinen toisto alkaa parin sekunnin suorin käsin riipunnalla.

Eilen tiistaina oli puolestaan vuorossa viikon painonnostoharjoitus ja kyllä kyllä, jälleen kulki paremmin kuin koskaan! Ensimmäisenä yhdistelmäharjoitteena oli kolme tempausta + kolme valakyykkyä, me jotka olemme olleet mukana harjoituksissa vähän pidempään saimme lisäksi ohjeen lähteä nousujohteisesti hakemaan kovempia rautoja ja lopulta ottaa ykkösiä. Omat tempauspainot on edelleen niin kevyitä etten edes ajatellut mitään kovaa ykköstä mutta 3 +3 yhdistelmässä pamautin sellaiset sarjapainot kehiin etten ole aiemmin tehnyt niitä edes ykkösinä. Kyllä tuntui hyvältä. Alku ei ollut edes lupaava: yleensä teen painonnostoliikkeitä niin kevyillä painoilla ettei pummeja tule mutta nyt jostain syystä viime viikkoina käyttämilläni sarjapainoilla pummasin kolmen tempauksen sarjasta kaksi ekaa. Sitten kokosin itseni, otin kolmannen hyvin ja sen jälkeen jokainen sarja onnistui alusta loppuun.

Varsinaista työntöä ei tehty eilen lainkaan vaan otettiin kaksi raakaa rinnallevetoa ja siihen päälle kolme vauhtipunnerrusta. Painot tuntui harvinaisen kevyiltä, otin käyttöön painot joilla en ole tuolla koskaan ennen touhunnut olynostoissa ja jälkikäteen ajateltuna olisi voinut olla ehkä enemmänkin rautaa jos aikaa olisi ollut useampaan sarjaan.

Viimeisenä otettiin voimaosuudessa takakyykkyvitosia ja jälleen napsauttelin kehiin uudet ennätykset sarjapainoissa. Meinasin jo tyytyä vähempään mutta kaverit sanoivat että heitetään vähän lisää ja kyllähän nekin sieltä tuli, vähän nelos- ja vitosnostoissa alkoi selkä jo taittumaan mutta annettakoon se nyt tämän yhden kerran anteeksi kun muuten yritän aina tehdä niin tarkasti ja maltilla.

Voiko treeni paremmin enää mennä jos vähän kaikessa tekee omia uusia ennätyksiään? Valmentajatkin huomasivat tämän ja tsemppausta tuli loistavasti. On meillä vaan upea meininki ja henki harjoituksissa.

Miten sitten onnistuu aamupäivän juoksulenkki kovan iltapuntin jälkeen? Se oli tänään melkoinen kysymysmerkki. Lisää epäilyksen pilviä kerääntyi taivaalle kun päätin vetää aika hapokkaan aamupalan: paahtoleipiä hunajalla ja maapähkinävoilla, purkillinen rahkaa ja purkillinen jugurttia, verigreippi, tuoremehua. Rahka, verigreippi ja tuoremehu laittoivat pötsin vähän ihmettelemään että yritätkö vinoilla. Ajatuksissa pyöri että lähdenkö juoksemaan, oksennanko vai teenkö molempia samaan aikaan. Päätin että mennään sitten vaikka viimeisellä vaihtoehdolla mutta ihan siihen asti ei tarvinnut mennä vaan parin röyhäyksen jälkeen vatsa rauhoittui heti kun lähdin juoksemaan eikä hermostunut edes lenkin aikana syömästäni proteiinipatukasta.

Eilen illalla lihakset olivat tuntuneet kuumilta, ei sentään kuumeisilta, mutta aika jänniltä. Ei lihaskipua tai jomotusta vaan sellaista hyvää pientä kuumotusta. Ja sama meininki jatkui lenkillä. Ruutitynnyri taisi antaa todellista superpotkua nimittäin juoksin reilut 13 kilometriä ehkä kovempaa kuin koskaan. Pystyin vetämään todella reippaita kilsoja ja lopussa suorastaan lentämään ylämäet, syke nousi mutta pysyi silti hallinnassa eikä alkanut piiputtaa tai hapottaa. Reidet loimottivat kuin grillihiilet ja välillä tuntui että messissä on rakettimoottori.

Miten tässä nyt näin kävi? Ehkä jokaisella vähän väsähtäneellä ja alavireisellä harjoituksella ja treeniviikollakin on tarkoituksensa. Ehkä ne pohjustavat tulevia urotekoja! ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti