maanantai 9. helmikuuta 2015

Ei raportoitavaa.

Moni varmaan odotti että tässä olisi tänään kattava raportti viikonlopun CrossFit Winter War-kisoista. Niin odotin minäkin. Raporttia ei ole eikä tule sillä tänä vuonna kisat jäi väliin. Aikataulu oli viikonlopun osalta jo ennakolta haastava, tarkoitus oli ehtiä lauantaina paikalle kisasession puolivälissä eli suunnilleen lajin numero 5 aikana. Aikataulut vain mutkistuivat ja lopulta piti tehdä päätös siitä ajelenko pari tuntia autolla Tampereella katsomaan pelkän finaalin ja ja sitä edeltäneen lajin rippeet. Päätin skipata.

Tottakai olisi siistiä olla paikalla kun olen aina aiemminkin ollut. Se on toisaalta myös ongelma. Mulla on ultramentaliteetti. Suhtaudun suurella sitoutuneisuudella ja intohimolla niihin asioihin joista pidän. Pakkomielteen ja intohimon raja on häilyvä ja olisi hyvä oppia välillä muuttamaan suunnitelmia. Tämä oli hyvää harjoitusta siihen.

Mua kaivelee edelleen että syyskuussa 2007 myöhästyin seitsemän minuuttia EM-karsintamatsista  Suomi-Puola . Pelipäivä oli keskiviikko ja pääsin lähtemään duunista vasta iltapäivällä, olisin kuitenkin ollut ajoissa olympistadionilla mutta ruuhkat olivat ihan älyttömät ja kehä ykköseltä manskulle ajoi tunnin. Haluan olla aina paikalla, alusta loppuun. En katso leffaa tai matsia sieltä täältä vaan kokonaan, jokaisen sekunnin. Kaikki tai ei mitään.

Onneksi ehdottomuus on vähän karissut. Yksinelävänä on helppo olla oman maailmankaikkeutensa napa mutta perheen myötä asioiden tärkeysjärjestys on muuttunut vähän järkevämmäksi.

Liikunnassa ehdottomuuden asenteesta on joskus haittaa, joskus hyötyä. Koviakaan treenejä ei tule keskeytettyä vaan ne vedetään loppuun asti. Joskus olisi silti hyvä osata luovuttaa. Mulla on edelleen iso kynnys muuttaa 20 kilometrin juoksulenkki vaikka kympiksi jos tulee ongelmia. Toivottavasti kilometrit ovat silti vähän madaltaneet sitä kynnystä. En ole koskaan keskeyttänyt mitään juoksukisaa mutta sekin päivä on varmasti edessä. Ei aina voi onnistua ja joskus suunnitelmat menee uusiksi. Se on ihan ok. Se on elämää.

Aina ei voi olla joka paikassa joka hetki vaikka kuinka haluaisi. Mut ehkä 95 prosentiakin riittää.

Sori, crossfitin kisatarinointi jää siis tällä kertaa väliin. Hyviä raportteja on varmasti luvassa useammaltakin kirjoittajalta, itse odotan ainakin innolla miten kilpailijana mukana ollut Jenni, taustoilla häärinyt Steffi tai katsomossa ollut Toni koki tämän vuoden karkelot. Ja se tv-lähetyskin on tulossa sitten ens lauantaina. No worries!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti