perjantai 17. huhtikuuta 2015

Haaste: Ruuduton päivä.

Lopputalvesta törmäsin mielenkiintoiseen kampanjaan. Koululaisten hiihtolomien aikaan jokin järjestö halusi vanhempien kiinnittävän huomiota siihen miten paljon lapset ja nuoret pelaavat pelejä ja ylipäätään viettävät aikaa kännyköiden ja tablettien parissa. Mainoksessa ehdotettiin kokeiltavaksi päivää jolloin pelejä ja somea ei käytettäisi lainkaan.

Ajatus jäi päähän pyörimään. Ei meillä kotona tietokonepelejä juuri pelata ja virtuaalisen sijaan harrastetaan ihan oikeaa liikuntaa mutta eihän sitä voi kiistää etteikö nettiä tulisi usein selailtua kun se on koko ajan siinä käden ulottuvilla kännykässä. Tuntuu että ihmiset sietää nykyään heikommin sitä ettei ole mitään tekemistä. Jos pitää odottaa lyhyenkin hetken niin heti pitää näpytellä ja naputella jotta aika kuluisi. Omat ajatukset ei enää riitä, virikettä ja aktiviteettia pitää olla koko ajan.

Pääsiäisenä ehdotin perheelle että kokeillaan olla yksi päivä ilman mitään laitteita. Lähinnä telkkaria, tietokonetta tai kännykkää, meillä kun ei edes ole mitään tabletteja tai varsinaisia pelikoneita. Vastaanotto oli hyvä ja kun se päivä alkoi niin poika olisi jopa vetänyt ruuvia vieläkin tiukemmalle. Hän ehdotti että ei käytetä sähköä lainkaan! :D Sekin olisi varmaan onnistunut, sattumalta sinä päivänä kun tehtiin ruokaa metsässä nuotiolla ja kotonakin puuhellalla.

Ajatuksena oli että kun illalla meni nukkumaan, seuraavan kerran esimerkiksi puhelimeen koskettaisiin puolitoista vuorokautta myöhemmin aamulla. Käytännön syistä päätin tehdä sellaisen myönnytyksen että luurissa oli äänet päällä joten jos joku tavoittelisi kiireellisessä asiassa tai muuten ihmettelisi kun ei saa kiinni niin puheluihin kyllä sai vastata. Nykyaikanahan joku saattaisi soittaa poliisille ja tehdä katoamisilmoituksen jos ei vuorokauteen vastaa viesteihin tai puheluihin!

Päivä sujui hyvin, sen enempää 6-vuotiaalle kuin aikuisillekaan ei ollut mikään ongelma olla ilman tv-ohjelmia tai puhelinta. Ulkoiltiin, pelailtiin, käytiin metsäretkellä. Vietettiin ihan sellaista tavallista meidän viikonloppupäivää mutta jollain tapaa oli vapautunut olo kun esimerkiksi se kännykkä puuttui koko ajan. Ehkä jonkinlainen täydellinen läsnäolo oli vielä tavallistakin enemmän totta. Kun puhelimen laittoi hyllyyn niin sitä ei edes tullut mietittyä, ihan kuin se olisi lakannut olemasta. Ihan kivuttomasti ja helposti, vaikka se on usein niin monessa mukana.

Aikaa riitti kyllä oikeasti ihan eri tavalla, esimerkiksi illalla luin kirjoja kymmeniä sivuja sen sijaan että olisin katsonut telkkaria. Uskallan väittää että sekin joka sanoo tuijottavansa erilaisia ruutuja kovin vähän yllättyisi siitä kellonajasta joka laskuriin tulisi jos se menisi aina päälle kun koskee puhelimeen, katsoo tietokoneen näyttöön tai vilkaisee telkkaria.

Jonkun uutisen mukaan on tutkittu että suomalaiset katsoo telkkaria noin kolme tuntia päivässä. Uskoisin että kännykän ja netin parissa kuluu nykyään vielä jopa paljon enemmän. Mitähän se voisi olla yhteensä, 6 tai jopa 8 tuntia? Riippuu tottakai paljon ihmisestä mutta onhan toi minimiarviossakin älyttömän iso määrä mitä voisi saada yhteen vuorokauteen lisää aikaa.

Enkä nyt tarkoita että se koko vapautuva aika pitäisi käyttää supertehokkaasti, treenata ja painaa menemään. Ehkä monelle olisi itse asiassa hyvä käyttää se aika tekemättä yhtään mitään, omia ajatuksia punniten ja oikeasti omaan itseen keskittyen. Ulkoisten virikkeiden ja ärsykkeiden vähentäminen saattaa toki paljastaa jotain jota jatkuvalla somessa elämisellä haluaa väistellä.

Olen kertonut teille usein blogissa erilaisista treeni- ja urheiluhaasteista joita olen tehnyt. Tähän haasteeseen voi tarttua kuka tahansa, koska tahansa. Jos muu perhe ei lähde messiin niin tehkää yksin. Jos ei yksi vuorokausi riitä niin olkaa ilman vaikka viikon tai koko kuukauden! :D Tämä voi toki olla hankalaa töiden ja opiskeluiden vuoksi, ruutuja kun ei voi nykyään välttää muuten kuin muuttamalla metsään, mutta joku viikonloppu tai muu vapaapäivä on passelia koealuetta.

Vuoden alussa kirjoitin valmentaja John Underwoodin ajatuksista kirjoituksessa Urheilijan 21 tuntia ja älypuhelin joka sabotoi niitä., se voi toimia hyvänä lähtölaukauksena yhden päivän ihmiskokeeseen.

2 kommenttia:

  1. Tosi hyvä haaste, ja valitettavan totta että jonkinlaisen ruudun äärellä voi viettää aikaa tuntikausia! Itse en telkkaria katso juuri lainkaan, mutta netissä tulee surffailtua liiankin kanssa. Huvittavaa sinänsä, että tämänkin tekstisi luin juuri herättyäni vielä sängyssä makoillessa. Viimeisenä illalla katsoo puhelinta, ja aamulla ensimmäisenä. Luonnossa liikkuminen, pitkät juoksulenkit ja vaellukset sekä ulkomaanmatkatkin on todella hyviä irtaantumisia puhelimesta. Mutta tää on todella hyvä haaste, jota on syytä miettiä säännöllisesti. Puhelin vaan suosiolla sivuun!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se tosiaan monella menee, heti kun silmät aukee tai ennen kuin menee kiinni niin puhelinta pitää räpläillä.

      Kokeile ihmeessä haastetta, oon kuullut että tähän on tartuttu ja jopa tolla viikon pituudella! :)

      Poista