keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Painosta ja sen vaikutuksista kropan suorituskykyyn.

En juurikaan käy vaa'alla. Tarkistan tilanteen ehkä pari kertaa vuodessa, ihan satunnaisesti hetken mielijohteesta. Satuin käymään puntarilla muutama päivä sitten.

Lukemat oli aika hämmentävät, 79 kiloa. Massaa oli tullut viime vuodesta peräti viisi kiloa lisää, en ole painanut näin paljon varmaan johonkin seitsemään-kahdeksaan vuoteen. Esimerkiksi viime keväänä kun juoksin paljon, painoin 74 kiloa. En ole syönyt mielestäni mitenkään eri tavalla. Pötsiin uppoaa tuttuun tahtiin niin terveellistä kuin epäterveellisempääkin ravintoa. Syyllinen löytyy treenien puolelta.

Olen tosiaan juossut viime syksyn jälkeen paljon vähemmän kuin normaalisti ja samaan aikaan nostanut voimatreenien määrää ja laatua. Uskoisin että suurin osa tuosta viidestä kilosta on lihasta. Saattaa siinä jonkun verran rasvaakin olla mutta en näe sillä suurempaa merkitystä, on hyvä olla polteltavaa kun kilometrejä kertyy vähän reilummin.

Kahden lajin harrastamiseen liittyy ristiriita, ainakin jos olisi kovemmin tavoittein liikkeellä. Voimailun puolella lisäkiloista on hyötyä, juoksussa haittaa. Vähän kärjistetysti voisi sanoa että monissa voimaliikkeissä voi parantaa tulosta syömällä itsensä isommaksi. Samalla tavalla voi sanoa että laihduttamalla itsensä mahdollisimman kevyeksi voi parantaa reilusti juoksuvauhtia.

Ehkä tässä tulee samalla ilmi ääripäiden lajien harrastamisen hyvä puoli. Syomällä fiiliksen mukaan rennosti mutta riittävästi ja liikkumalla kuten tahtoo, painosta muodostuu aikalailla passeli molempiin harrastuksiin.

Yleisesti käytettyjen arvioiden mukaan jokainen kilo nostaa juoksemisen kilometriaikoja 1-2 sekunnilla. Viisi lisäkiloa toisi siis keskimäärin esimerkiksi 7.5 sekuntia lisää jokaiseen kilometriin. Se tarkoittaa noin viittä lisäminuuttia mun maraton-vauhdeissani, ei kuulosta isolta määrältä neljän tunnin urakassa. Mutta siihen parin viikon takaiseen Cooperin pettymykseeni toi tuo mielenkiintoisen näkökulman. 7.5 sekuntia per kilometri x 3 = 20 sekuntia ehkä? Aika lähelle kolmen tonnin rajaa olisi nuo lisäsekunnit minut hilanneet.

Toisaalta musta tuntuu että olen nyt nopeampi juoksija kuin ennen. Voi olla vain mutuakin mutta tuntuu siltä että vauhdikkaammat kilometrit rullaa helpommin kuin ennen. Ehkä toi teoria ei pidäkään paikkaansa?

Pakko oli laskea miten paljon kaloreita kuluu enemmän nyt kuin viime kevään juoksuhaasteen aikana. Tämän laskurin mukaan 74 kiloinen kuluttaa 11 581 kaloria jos juoksee 17 tuntia 9km/h vauhdilla. Viisi kiloa painavampana kulutus on 12 343 kaloria. Eroa tulee siis vain noin sata kaloria päivää ja puolimaratonia kohden. Eipä sekään kuulosta kovin isolta.

Viime vuoden juoksuhaasteen yhtydessä kävin kehonkoostumusmittauksessa, laite kertoi mun tavoitepainon olevan 75 kiloa. Itse olen ajatellut että joku 78 kiloa voisi olla passeli. Lopulta en ole nähnyt asiasta minkäänlaista vaivaa, minusta kun on paljon tärkeämpää pystyä treenaamaan ja liikkumaan omien halujeni mukaan kuin olla vaa'an mukaan tietyn painoinen.

Mietin pitkään kävisinkö tämänkin kevään juoksuhaasteeni yhteydessä kehonkoostumusmittauksissa. Oli ihan hauskaa tietää vuosi sitten että rasvaa paloi noin puoli kiloa viikossa ja lihasmassa pysyi ennallaan. Se vahvisti vallalla olevia käsityksiä ja omia ajatuksia liikunnan vaikutuksista elimistöön. Lihakset eivät katoa tai kärsi vaikka liikkuisi hyvinkin pitkiä aikoja ja matkoja kunhan sykkeet ovat matalia. Juoksin ne 345 kilometriä kolmessa viikossa arviolta 120-130 sykkeillä. Suunnilleen samaan pyrin myös toukokuun alun puolimaratonputkessa.

Jos juoksuvauhti tosiaan paranisi 1.5 sekuntia jokaista pudotettua painokiloa kohden voisin täyttää unelmani ja hurauttaa itseni alle neljän tunnin maratoonariksi pudottamalla 14 kiloa painoa. 182 cm varsi ja 65 kilon elopaino tekisivät minusta todellisen oman elämäni etiopialaisen etenijän. Tai sitten voisin bulkata itselleni vielä parikymmentä kiloa extraa ja suorastaan räjäyttää penkkitulokset taivaisiin.

Taidan kuitenkin jatkaa näin. Kohtuullisen järkevällä ravinnolla ja viisi kertaa viikossa liikkumalla kroppa on sellainen kuin sen pitääkin. Painonnoston ja salitreenin puolella näkee tulokset ja kehityksen helposti kun merkkaan kaikki tekemiseni ylös. Esimerkiksi viikko sitten otin treenien jälkeen 10 prossaa lisää valakyykkymaksimiin. Se toi hyvän mielen ja tiedän olevevani taas piirun paremmassa kunnossa kuin ennen.

Juoksun puolella kehityksen seuraaminen on hankalampaa kun en käytä kelloa tai sykemittaria. Oma fiilis on aika epämääräinen mittari kun tarkempi tilastointi vaatisi laktaattitasoja ja sekunnin kymmenyksiä. Tarkempia numeraaleja saan vain maratonilta - jonka juoksen kerran vuodessa - tai pari kertaa vuodessa kipitetystä cooperista.

Mutta jos jaksan juosta viis, kymmenen tai viistoista tuntia viikossa ilman ongelmia niin se riittää mulle. Finish strong, siihen tässä kai lopulta tähdätään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti