keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Virettä, puolittamista ja palautumattomuutta.

Palasin omatoimisen punttailun pariin juhannusaattona. Takana oli kaksi ja puoliviikkoa taukoa ja päädyin mulle harvinaiseen ratkaisuun. En juurikaan tee mitään kevyitä viikkoja puntilla vaan runttaan normaaleja sarjapainoja läpi oli fiilis mikä tahansa mutta nyt päätin että mennään tällä kertaa toisin. 

Tein ne liikkeet mitä ohjelmassa olikin, sarjojen pituudetkin oli samoja (2-3 x 10) mutta painot puolitin. Se oli  hyvä ratkaisu, aikamoista repimistä olisi ollut varmasti tauon jälkeen jos olisi ottanut normaaleja painoja. Pienemmillä painoilla ja tarkemmalla tekniikalla tuntuma on ihan yhtä hyvä ellei jopa parempi. Negatiiviset vaiheet saa otettua rauhassa ja keskityttyä toistojen räjähtävyyteen. Pidän nopeiden solujen aktivoimista tärkeänä koska suurin osa harjoittelustani on toki kestävyysjuoksupainotuksen vuoksi erittäin hidasta ja vaikka kuinka yrittäisin niin punttien kanssa touhuaminen on sekin usein kuin hidastetusta filmistä. Ei hyvä.

Toi juhannusaaton treeni sisälsi paljon pienempiä liikkeitä mm. käsipainoilla ja taljalla, eilen puolestaan tein isompia liikkeitä tangolla. 5x5 valakyykkyjä nousevilla sarjapainoilla - vika sarja tosin jäi kokonaan tulematta. Ehkä johtui vielä hakusessa olleesta vireestä, ehkä edellisen päivän pitkästä juoksulenkistä. Yllättävän tuoreilta jalat silti kyykätessä tuntui vaikka takana oli 24 tuntia aikaisemmin tuo 17 kilsan lenkki.

Valakyykkyjen jälkeen otin pystypunnerrusta vuorotellen niskan takaa ja vuorotellen rinnalta. Sarjana 10-8-6-4-2. Nousevat sarjapainot. Sain noista ehkä puolet tehtyä. Olin siis jo aiemmin punnertanut tempausotteella niskan takaa painot suorille käsille valakyykyissä ja kun molemmissa liikkeissä oltiin lähellä maksimisarjapainoja niin tässä vaiheessa kautta ja harjoittelua se vain oli liikaa. Pitää tehdä uudistuksia ohjelmaan, ainakin noi pystypunnerrukset lähtee nyt uusille urille ja aloitan pohjalta kevyistä sarjoista. Ehkä kahdeksan viikon ajan 5x5 kevyemmillä painoilla ja sitten kovempia painoja 5x3 tms. Katsotaan nyt.

Tuohon päälle vielä penkkiä 5x5 sarjoja ja leuanvetoa myötä- ja vasaraotteella. Penkkiä en ollut ottanut kolmeen viikkoon. Jo alkulämmittelyssä ja valakyykkysarjoissa tuntui syke kohoavan kovin helposti ja hengitys oli jotenkin raskasta. Ei ollut kroppa varmaan ihan palautunut pitkästä juoksulenkistä. Viime päivinä on tullut myös nukuttua aika katkonaisesti.  Treenin lopussa ottamani 2x 500 metrin kovat soutuvedot tuntuikin hurjalta ajatukselta. Ei varmaan tulisi kovin hyvää tulosta. Mitä vielä! Enkat paukkui! Jos oli juhannusaattona 3x 300 metrin vedot tahmeita ja hitaita niin nyt jaksoin yllättävän hyvin loppuun asti. Nopeamman ja hitaamman viissatasen ero oli vaivainen yksi kymmenys, tasavauhtinen kova harjoitus siis lähes täydellisesti.

En vieläkään ole mikään kovin kummoinen soutaja mutta pieni askel kerrallaan eteenpäin. Ajatuksenani on parantaa soutamalla juoksun maksimitehoja eikä niinkään tulla hyväksi sisäsoutajaksi. Jos lähiviikkojen aikana 4x 250 metrin soudussa joka veto on alle 50 sekuntia, 3x 300 metrin harjoituksessa kaikki vedot alle minuutin ja 2x 500 metrin vedot alle 1.45 sekunnin niin juoksuunkin saa siirrettyä enemmän kierroksia eikä hapenottokyky romahda heti kun otan vaikkapa 3.30 min/km vetoja, 4 minuutin kilometrejä tai pidempiä lenkkejä 4.30 minuutin vauhdilla.

Kun juoksee kolmesti viikossa niin on mahdotonta saada alle paljon kilometrejä ja ottaa tehoja irti. Soutulaite tuo tähän hyvän, kokonaisvaltaisesti kroppaa kuormittavan harjoitteen jolla hapenotto- ja väsymyksen sietokyky nousee. Eilenkin jalat oli aivan tyhjät 500 metrin vedoissa ekalla kerralla vikat 100-150 metriä ja tokalla vedolla 200-250 metriä.


Tänään juoksin 14 kilometriä kaatosateessa. Enpä muista koska olisin juossut noin pitkää lenkkiä noin kovassa sateessa. Tykkään kovasti sade- ja muista huonon kelin lenkeistä eikä tämäkään kerta ollut poikkeus. Vähän väsähtäneeltä tuntui välillä ja edellisten päivien kuormittavat treenit painoi mutta loppuun asti painoin. Eilisen punttailut ottivat rajusti osumaa erityisesti rintalihaksiin ja jokainen käden heilautus joka juoksuaskeleita siivitti muistutti siitä mitä oli tullut tehtyä.

Kun kiertää samaa reittiä, tänään esimerkiksi 7 kilsan kierroksia oli ohjelmassa kaksi, ja reitillä on vielä useita mahdollisuuksia valita lyhyempi matka takaisin alkupisteeseen niin ajatukset karkaa joskus helposti lyhentämiseen. Hyvää henkistä harjoitusta tämäkin paini oikeasti pitkiä matkoja varten.

Ennen lenkkiä söin aamupalaa ja luin samalla uusimmasta Urheilusanomat-lehdestä juttua seiväshyppääjä Eemeli Salomäestä jonka viime kausi meni pilalle. Eemeli oli juntannut itselleen talvikaudella niin kovan kunnon että lajissa ehdottoman tärkeä, automatiikan tavoin toimiva hermosto oli mennyt täysin lukkoon. Mies kärsi unettomuudesta, mielialojen vaihtelusta ja lopulta masennuksesta eikä aiemmin lähes missä tahansa olosuhteissa hyvän tuloksen tehnyt urheilija saanut seivästä enää osumaan kuoppaan. EM-kisalipun jo hallikauden hyvillä suorituksilla saanut Eemeli putosi mustaan monttuun eikä kuukausia kestänyt unettomuus alkanut helpottaa ennen kuin hän ilmoitti luopuvansa kisoisin lähtemisestä. Alkoi hidas toipuminen kohti paluuta.

Kilpaurheilijan ja kuntoliikkujan maailmojen ero on tietysti valtava mutta tällaiset tarinat avaavat tärkeällä tavalla sitä miten jatkuva kovaa tuuttaminenkaan ei ole mikään tae onnistumisesta vaan tulos voi olla jopa päinvastainen. Kestävyysjuoksussa, erityisesti silloin kun keskitytään määrään, ylikuntoa ei yleensä pääse syntymään vaan rasitusvammat ja muut vaivat ehtivät pysäyttää ennen sitä. Painonnosto tai vaikkapa juuri seiväshyppy ovat puolestaan hermoston kannalta erittäin vaativia ja henkinen vireystila ja harjoittelun oikeanlainen painotus ovat avainasemassa.

Palautumisen hyödyt ja palautumattomana harjoittelemisen riskit jokaisen pitää puntaroida itse. En usko että olen tehnyt maanantain lenkin jälkeen yhtään harjoitusta täysin palautuneena mutta en myöskään usko että siitä on ollut haittaa. En olisi pystynyt tänään varmastikaan tekemään tehoharjoitusta kuten vauhtijuoksua mutta kilometrien keräily pk-vauhdilla onnistui väsyneenäkin. Kestävyysurheilussa nyt vain pitää kouluttaa kroppansa ja mielensä siihen että se pysyy liikkeessä väsyneenäkin.

Takana on neljä harjoituspäivää putkeen, edessä vielä kaksi, viikonloppu lepäillään. Kun takana on pitkäksi venähtänyt kevyempi jakso niin tuntuu hyvältä tuutata ihan kunnolla, on se sitten juoksupolulla määrää tai soutulaitteella tehoa. Toivottavasti se tuo myös kehitystä, edes sitten pientä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti