perjantai 25. syyskuuta 2015

Palauttelua, virittäytymistä ja Spartathlon-seurantaa.

Lauantain metsässä könyämisen jälkeen pidin suosiolla useamman lepopäivän. Sunnuntaina aristi jalkoja ja selkää, varsinaista kipua ei kuitenkaan tuntunut missään. Jalat oli vielä maanantaina ja tiistainakin vähän kankeat mutta keskiviikkona jo ihan normaalit. Vaikka tuollainen haastavilla poluilla loikkiminen ja jatkuva pysähtely ja tasapainoilu tarjoaakin hyvin erilaista ärsykettä lihaksistolle kuin normaali lenkkeily niin onhan se selvää että jos olisin juossut - tai edes kävellyt - kahdeksan tuntia asvaltilla niin paikat olisi todella jumissa vieläkin pidempään. Polku on karu mutta silti armollinen.

Palautumisaikataulu oli täydellinen sillä suunnitelmissa oli koko ajan ottaa eka treeni juuri keskiviikkona ja mennä illalla painonnostokouluun. Keskityttiin pääasiassa työntöön ja erityisesti työntövetoon, lopussa otettiin myös mulle täydellisesti sopivaa yhdistelmää: raakatempaus + vauhtipunnerrus niskan takaa tempausotteella x2 +  valakyykky x3. No, tempaus nyt ei mulle sovi mitenkään hyvin mutta juuri tuota vauhtipunnerrusta niskan takaa tempausotteella ja valakyykkyjä olen tehnyt koko kesän pari kertaa viikossa 5x5 sarjoina. Olisin voinut ottaa vähän reilumminkin rautaa tankoon mutta olen tolkuttoman huono tempaaja ja piti ottaa maltillisesti. Lopullisesti nostointo laantui kun huomasin että tanko oli verinen, joku kovettuma oli kämmenestä hiertynyt rikki ja vuosi verta. Ei ollut teippiä mukana ja treeni oli muutenkin loppumassa joten putsailin tankoa ja lähdin kotiin.

Eilen aamupäivällä kävin testailemassa miltä juoksu tuntuu reilun pitkiksen ja sitä seuranneen pienen tauon jälkeen. Juoksin ekaa kertaa lenkkipolkua jonka pituudesta on ollut puhetta useammankin kaverin kanssa, radan kun pitäisi olla tismalleen mailin mittainen. Kiersin sen viidesti ja mukana oli harvinaislaatuinen lenkkikaveri eli jonkinlainen kello tai mittari. Pitihän tuollaisesta kerran vuodessa tapahtuvasta ihmeestä ikuistaa kuvakin, lenkkidataa kun ei tässä blogissa koskaan muuten näe :D


Yksi kierros oli tismalleen 1500 metriä eli hitusen alle sen mailin. Lenkillä oli yksi kunnon mäki ja erityisesti tokalla kierroksella sykkeet vähän nousi. Välillä katsoin gepsiä ja pääasiassa se näytti keskariksi 10.7km/h, välillä jopa 10.6km/h. Näköjään olin kiristänyt vähän lopussa kun paikat alkoi lämpeämään ja syke tasaantui alkushokista.

Toi olisi mulle täydellistä vauhtia maratonille. Toivottavasti tasan kuukauden päästä voin todeta juosseeni 42 kilometriä tota vauhtia. On hämmentävää miten valtava ero on siinä juokseeko 10, 10.5 tai 11 kilometriä tunnissa. Mielessä tai paperilla pyöriteltynä se ei kuulosta yhtään miltään mutta käytännössä juostessa se ero on ainakin mulla valtava. Ikävä kyllä se valtava ero voi tarkoittaa myös sitä etten kykene ylläpitämään tuota vauhtia vajaata neljää tuntia.

Tänään tein ekan omatoimisen voimatreenin kahteen viikkoon. En tiennyt oikeastaan mitä odottaa, kahdeksan tuntia pk-lenkkeilyä ja hyvin vähäinen määrä punttia voisi oletettavasti romahduttaa sen vähäisenkin voimatason.

Sain kuitenkin tehtyä joka ainoan 5x5 sarjan puhtaasti niin valakyykyssä, pystypunnerruksessa kuin penkkipunnerruksessakin. Erityisesti toi penkki yllätti, jos voimakaudella tulee tehtyä penkkiä parikin kertaa viikossa niin nyt olen tehnyt sitä viimeksi kolme viikkoa sitten.

Otin vielä vähän toes-to-baria ennen kuin menin ottamaan loppuhiet soutulaitteella. Ohjelmassa oli 2x 500 metriä tasavauhtista kovaa. Tein sitä viimeksi elokuun lopussa, silloin eka veto meni aikaan 1:49:2 ja toka veto 1:51:3.

En osannut odottaa mitään, vetelin vain. Säätönamiska oli hyvin kevyellä, kolmosella. Se ei ole mitenkään optimaalinen mulle mutta olen testaillut tämän vuoden aikana kaikkia conceptin säätöjä ja nyt sattui vain olemaan testivuorossa säätö numero kolme.

Eka veto meni aikaan 1:47:2. Kirjasin ajan ylös ja huomasin että sehän meni hyvin, tasan kaks sekuntia kovempaa kuin kuukausi sitten eka veto. Mietin että vaikka kangistuisinkin tokan vedon aikana jonkun verran niin silti saisin otettua ehkä toisenkin vedon alle 1:50.

Lähdin soutamaan, jokainen sisäsoutua kokeillut tietää että ekat 3-5 vetoa laite näyttää aika korkeita tavoiteaikoja. Sitten vauhtipyörä pääsee lentoon. Sadan metrin jälkeen loppuaikaennuste oli 1:43! Kahdensadan metrin kohdalla aloin hyytymään, tuntui ihan hirveältä. Pelko hiipi puseroon, miten pahasti hyydyn? Otin hengityksen voimakkaasti mukaan soutuun ja rytmitin vedot hengityksen tahtiin. En tiedä auttoiko se mitään mutta vei ainakin huomion pois siitä miten väsynyt olin. Hengitysrytmi katosi jossain kohdassa ja pelkäsin että koko soutu hajoaa mutta sain rytmistä äkkiä taas kiinni. Loppu lähestyi - siltä se myös tuntui.. 13 metriä maaliin.. 6.. 0..! Kello pysähtyi aikaan 1:47:0. Olin soutanut kaksi kymmenystä kovempaa kuin ekalla vedolla!!

Ei tuo ihan vielä ennätys ollut 2x500 metrin treenissä mutta kovempaa kuin moneen, moneen kuukauteen. Jos säätö olisi ollut jossain seiskassa tai ysissä niin uskon että ennätys olisi syntynyt ja molemmat vedot olisivat olleet alle 1:45.

Fiilis oli varmaan ihan mahtava ja tunnelma katossa? In your dreams, pal! Piti keskittyä siihen että pääsin pois siitä laitteesta. Hirveä tsemppaus ja jaksoin nousta ylös. Kävelin pukuhuoneeseen siksakkia ja lysähdin tuolille, olin ihan pihalla. Jalat oli niin tyhjät että parikymmentä minuuttia treenin jälkeen tuntui ihan mahdottomalta polkea fillarilla kilometrin matka töihin. Toki tuntuu hyvältä että voimaosio meni hyvin ja soutu menee hyvin mutta fiilis oli silti lähinnä luokkaa "sinä selvisit ja kelpaat kelle vaan". No ainakin levytangolle ja concept-kakkoselle selvisin tänään.

Huomenna ois vielä hyvä käydä köpöttelemässä joku seiska, sunnuntaina onkin aika virittäytyä henkisesti ensi viikkoon. Jos mennyt kesä oli kaikkien aikojen juoksukesä ja nyt on menossa kaikkien aikojen juoksusyksy niin voitte varmaan arvata mikä maanantaina alkaa. Se on Kaikkien Aikojen Juoksuviikko! Oksat pois, nyt mennään!

Intoa ja inspiraatiota voi kerätä vaikka seuraamalla legendaarista Spartathlonia joka alkoi aamulla. Tämän hurjan, 246 kilometriä pitkän kisan taustoista voi lukea vaikkapa viime syksyn kirjoituksestani Kreikkalaiset pidot eli 246 raastavaa kilometriä Ateenasta Spartaan.

Yksi lempparisivustoistani eli Ultrajuoksu.fi seuraa kisaa liveseurannan muodossa. Sieltä löytyy myös katsaus kisan ennakkosuosikeihin ja suomalaisten fiiliksiä ennen kisastarttia. Mukana on hienosti peräti 14 suomalaisosallistujaa.

Advenduren  seuranta oli viime vuonna erinomainen, toivottavasti toimii yhtä hyvin tänäkin vuonna. Itse kisajärjestäjät lupailivat tänä vuonna jopa suoraa nettilähetystä! Nyt siellä näkyy kreikkalaista valtatieliikennettä..

Facebookissa kisaa voi seurata esimerkiksi Ultrajuoksu.fi:n tai kisajärjestäjien sivun kautta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti