torstai 28. huhtikuuta 2016

Palautumista uuteen aikaan.

Olen huomaavinani että mitä enemmän juoksee maratoneja niin sitä nopeammin niistä palautuu. Aiemmin oli tosi vaikea kävellä monta päivää - erityisesti rappusissa - mutta nyt tuntemukset oli vähäisiä. Toki sunnuntai-iltana Kampissa harmittelin kun sinne oli asetettu valtavia esteitä (katukivetys) ja valitsin liukuportaat jos mahdollista. Reilun kolmen tunnin bussissa istuminen kotimatkalla tuntui ikävänä puutumisena pakaroissa ja sama fiilis jatkui maanantaina toimistolla. Maanantaina tuntui vähän myös reisissä ja pohkeissa, tiistaina enää pohkeissa. Eilen keskiviikkona tuntui jo lähes normaalilta, pientä lihasjumia toki oli edelleen.

Aiemmilta maratoneilta tuttu polvien kipuilu - just niissä rappusissa - ei ole ollut läsnä. Ei myöskään akillesjänteiden napsahtelu. Se on hämmentävä ja omituinen tunne kun joka askeleella napsahtaa nilkan ja kantapään välissä ihan kuin jotain olisi irtoamassa. Ei se kipeältä tunnu mutta se on muuten kuumottavaa, epänormaalia. Olen tyytyväinen tuonkin ominaisuuden poissaolosta ja pidän sitä merkkinä siitä miten kehoni alkaa adaptoitua maratoneihin. Sehän tässä tavoitteena onkin.

Mietin eilen että voisin juosta vaikka jo ensi viikonloppuna maratonin. Ehkä se oli hieman vielä liioittelua...


Noin 75 tuntia maratonin päättymisen jälkeen menin punttikoulun oppitunnille. Olen käynyt siellä 2.5 vuotta, joka tarkoittaa noin 100 kertaa. Eilen JUOSTIIN salia ympäri alkulämmittelyssä, ekaa kertaa koskaan. Oh the irony. Muutenkin oli liikkeitä joita tehdään todella vähän ja jotka eivät tuntuneet ihan parhaalta ajatukselta. Hyppyjä, suorin jaloin maastavetoa.. Toki varsinaiset painonnostoliikkeet tein lähinnä tankojumppana, kevyesti pelkällä tangolla. Ajatuksena oli saada jalkoihin vähän jonkinlaista liikettä.


Tänään aamupäivällä lähdin ihan oikeasti juoksemaan kolmen välipäivän jälkeen. Hölköttelin kolmisen kilometriä upeassa kevätsäässä. 10 astetta lämmintä, aurinko paistoi. Ekaa kertaa pipo vaihtui lippikseen ja aurinkolaseihin. Ei ole shortsikelitkään juoksulenkeillä kaukana, ennusteet lupailevat jopa 16 astetta vapuksi.


Reisissä tuntui siltä että palautuminen on kyllä edelleen kesken. Olin suunnitellut huomiseksi jo normaalia kovaa punttitreeniä mutta siirrän sen ensi viikkoon. Ehkä vappuna voisi hölkkäillä hieman. Olen vielä kaukana superihmisestä, tai edes mainiosta maratoonarista.

Samaan aikaan lenkkimaisemissani, upealla luodolla pystytettiin tivolia. Ilmassa oli paitsi kevättä niin myös jo ehdottomasti kesää. Siinä oli ripaus coney islandia.


 
Näihin fiiliksiin ja tämän videon hienoihin tunnelmiin. Hyvää vappua kaikille!

maanantai 25. huhtikuuta 2016

Helsinki Spring Marathon 2016 - Kliffaa Pukinmäessä.

Sääennusteet vaihtelivat koko viikon. Saavuin Helsinkiin lauantaina ja keli oli mitä keväisin, räntää ja vettä satoi vuorotellen. H-hetken lähestyessä ennusteet paranivat ja kuin ihmeen kaupalla sää tulisi todennäköisesti juuri kisan aikana olemaan ihan mainio kunnes myräkkä saapuisi taas sunnuntai-iltana.


HSM on uusi tapahtuma joka järjestettäisiin ensimmäisen kerran ja se tulisi olemaan myös ensimmäinen kerta kun juoksen Helsingissä. Lähestysmistapani oli yhtä rento kuin helmikuussa, oikeastaan vieläkin rennompi. En kelannut tarkkaan että mitä voi tai ei voi syödä kisaa edeltävänä päivänä. Lauantaina iltapäivällä söin meksikolaista, illalla yhdeksältä olin thaimaalaisessa ravintolassa. Reiluja määriä sellaista safkaa mikä aidosti maistuu.


Hotellin aamupalapöytä on yksi syy siihen miksi lähden mieluummin starttiin hotellilta kuin kotoa. Ei tällaista määrää tule koskaan kotona tehtyä tai syötyä mutta nyt upposi helposti. Energiavarastot oli täynnä ja fiilis muutenkin hyvä, ehkä päivästä tulisi ihan mainio?

Oltiin lähtöpaikalla Pukinmäen urheilukentällä reilu tunti ennen starttia ja itse vain venailin että aika kuluu, olin vaihtanut juoksukamat jo hotellilla ja laittanut siihen päälle vielä ylimääräistä vaatetta jotta tarkenisin.

Helsinki Spring Marathon ei ollut mikään iso massapahtuma vaan oikeastaan aika tavallinen keskikokoinen suomalainen juoksutapahtuma. Maratonille starttasi klo 11 vajaa 250 juoksijaa, hieman myöhemmin kympille ja puolimaratonille joitain satoja juoksijoita lisää.

Hetken haahuilun jälkeen löydettiin oikea lähtöpaikka ja päästiin matkaan. Kevyellä vauhdilla eteenpäin ja pikkuhiljaa mun ja poppiksen ympärille muodostui hyvä jengi. Aurinko paistoi mutta tuuli piti huolen siitä ettei tullut kuuma vaikka olin pukenut päälle samat kamat kuin talvilenkeillä.

En tiennyt reitistä juuri mitään ennakkoon mutta eipä siitä hirveästi mitään tiedettävää olisi ollutkaan. Reitti eteni pääasiassa pyöräteitä omakotitaloalueiden ja peltojen ohi Helsingin ja Vantaan rajaseudulla. Nousuja ja laskuja oli jonkin verran mutta ei niitä alkumatkasta edes huomannut.

Juoksu oli tosi helppoa. En tiennyt tälläkään kertaa vauhdeista mitään ja poppis oli samoilla linjoilla ja tsekkasi kelloaan vasta kun eka rundi täyttyi. 10.6 kilometriä tuli täyteen ajassa 1:01. Ihan huikeaa vauhtia näillä olemattomilla pohjilla ja näinkin helposti.

Poppis lähti omille teilleen jossain 18 kilometrin kohdalla ja minä jatkoin tarinointia uusien tuttavuuksien kanssa. Oli jälleen ilo tutustua moniin hienoihin uusiin tyyppeihin! Juoksu oli edelleen tosi helppoa ja toinen kierros sekä puolimaraton täyttyi ajassa 2:04.

Järjestelyt toimivat mielestäni ihan hyvin mutta jotkut asiat oli hoidettu aika heikosti. Reitillä ei ollut ainuttakaan vessaa vaan ainoastaan kierroksen täyttyessä oli mahdollisuus poistua reitiltä iurheilukentän bajamajaan jossa tosin olisi voinut olla sadan metrin jono jos olisi sattunut sinne puolimaratonin startin aikoihin. Huoltopöydillä oli tarjolla vain sponsorin geelejä ja urheilujuomaa sekä vettä, minä en ainakaan nähnyt banaaneja tai suolakurkkuja kuten muissa tapahtumissa. Juoksun aikainen reppusäilytys maksoi 2 euroa vaikka sen piti olla ilmainen ja aika kovia reaktioita ymmärrettävästi sen luona kuultiinkin.. mulla onneksi oli kolikoita. Noh, tapahtuma järjestettiin ekaa kertaa mutta silti tällaiset perusjutut pitäisi hoitua kun osallistumismaksu oli kuitenkin melko kallis.

Itse en onneksi maratonin aikana vessaa kaivannut ja halusin huollostakin vain vettä ja geeliä. Kun sujuu niin siinä ei mitään ylimääräisiä kommervenkkejä tarvitse! Ja juoksuhan sujui hämmentävän helposti matalilla sykkeillä ja tarinaa iskien.

Kahdella ekalla kierroksella oli sopiva keli tai jopa hieman lämmin mutta pilvisyys lisääntyi ja tuuli yltyi ja loppumatkasta tuli myös vilu, erityisesti sormet olivat jäässä. Taskussa oli kyllä hanskat mutta olin sössinyt yhden geelin käsilleni enkä halunnut sotkea niitä jotta olisi jotain mitä pukea kotimatkalle juoksun jälkeisessä horkassa.

Tossu oli syönnillä 29 kilometriin asti jolloin alkoi tuntua väsymystä. Mitään vaivoja tai kipuja ei onneksi ollut mutta ei vain pystynyt jatkamaan juoksua entiseen tapaan. Pohjien ohuus tuli ilmi ja alkoi hiipuminen.

Kolmas kierros ja 31.5 kilometriä täyteen ajassa 3:08. Tismalleen samaan aikaan kun lähdin vikalle kierrokselle starttasi myös puolimaratonin juoksijat ja oli vähän hassu tunne. Ensin taivalsin pari kilsaa käytännössä yksin ja sitten olinkin yllättäen keskellä parin sadan hengen joukkoa. Noh, sinne ne katosivat. Vääjäämättä viimeinenkin puolikkaan juoksija katosi kauemmas ja kauemmas. Olo oli todella väsynyt.

Reitin varrella ei juurikaan ollut katsojia mutta laatu korvasi määrän. Siinä vikalla kierroksella, jossain 34 kilometrin kohdalla sillalla oli nainen joka oli koko päivän seisonut samassa paikassa yksin ja kilkattanut kelloa. Se oli tuntunut joka kierroksella siistiltä mutta nyt se sai aikaan todellisen myllerryksen. Melkein suusta pääsi rakkaudentunnustus mutta tyydyin hieman maltillisempaan kiitokseen. Iso kiitos kaikille muillekin mahtaville kannustajille Pukinmäen pitkillä, tuulisilla ja yksinäisillä suorilla!

Usein olen katkennut jo paljon aiemmin joten tiesin että kyllähän tämä hoituisi. Silti oli aika raadollista miten näin kaukana edessä ihmisiä jotka vuorotellen kävelivät ja juoksivat enkä saavuttanut heitä yhtään vaikka juoksin koko ajan. Mulle 10.5 kilometrin kierrokset olivat henkisesti hyvin helppoja, paikat ja reitit oppi jo hyvin ja tiesi mitä oli tulossa. Maisemat eivät ärsyttäneet missään vaiheessa - ehkä siksi että ne oli niin geneerisiä. Ei tuntunut siltä että juoksisi Helsingissä, näkymät olisivat voineet olla ihan mistä tahansa suomalaisesta kaupungista.

Tuntui että vikaan kymppiin kului ikuisuus ja jännitti tosi paljon miten kauas aika painui. Ekan kolmen kierroksen jälkeen olin vielä ennätysvauhdissa mutta enhän mä täältä todellakaan mitään ennätystä hakenut.


Maalissa ajassa 4:26 - kymmenen minuuttia nopeammin kuin helmikuussa! Tämä oli viides maratonini ja aika oli toiseksi paras. Kun muistaa että maaliskuussa makasin viikkokausia sohvalla toipilaana ja  juoksin yhteensä vajaa 30 kilometriä noin seiskan keskarilla ja koko talven juoksut olivat 5-6 kilometrin hitaita lenkkejä niin tulos oli täydellinen yllätys. Miten ihmeessä jaksoin vetää ekat 29 kilometriä niin hyvää vauhtia?

(kuva on muuten lavastettu ja otettu ennen starttia, en todellakaan ollut tolla fiiliksellä maalissa! Piti feikata myös maaliintulokuvat mut ei ehditty..)

0 - 10.6 km 1:01 (5:47 min/km)
10.6 - 21.1 km 1:03 (5:58 min/km)
21.1 - 31.5 km 1:04 (6:04 min/km)
31.5 - 42.2 km 1:18 (7:24 min/km)

Suuri kiitos kaikille uusille ja vanhoille ystäville, kavereille ja tutuille joiden kanssa sain tämänkin seikkailun jakaa. Kiitos poppis joka juoksi 20. maratoninsa ja toiseksi parhaan aikansa. Kiitos Annika joka juoksi ennätyksensä ja jonka kanssa on lyhyessä ajassa koettu monenlaista juoksu- ja liikuntaelämystä. Kiitos yli 400 maratonia juosseelle Paloheinän Fakiirille Hannalle joka oli tällä kertaa se supernainen ja maratonkonkari jonka aina haen vierelleni kisassa kuin kisassa.  Kiitos myös Janille johon tutustuin noin 15-29 kilometrin kohdalla ja joka paransi viime syksyn debyyttiään yli puolella tunnilla.

Reidet on vielä vähän arat ja kävely ei ole ihan normaalia mutta kohta voi taas mennä lenkille. Ja laittaa ilmoa sisään. Kesäkuussa maraton, anyone?!

torstai 21. huhtikuuta 2016

Maratonille valmistavat kilometrit nyt ja ennen.

Mulla on ollut sellainen fiilis että olen juossut nyt todella vähän verrattuna aiempiin maratoneihini. Siispä kaivoin vanhat muistiinpanot esille ja kävin läpi miten paljon tai vähän oikeasti olen juossut ennen edellisiä maratoneja ja mitä siitä voi päätellä tällä kerralla.

1. maraton
15.9.2012
5:14

85 juoksukilometriä viimeisen kuukauden aikana ennen maratonia
483 juoksukilometriä viimeisen viiden kuukauden aikana ennen maratonia

Juoksin tosi vähäisiä määriä ennen debyyttiäni. Tuo on ihan ok määrä puolikkaalle mutta maratonille tarvitaan jo paljon enemmän pohjaa. Noin vähäinen harjoittelu riittäisi jos olisi vahva kunto ja kestävyys jo ennestään mutta mullahan ei toki ollut. Se näkyi lopputuloksessa: 26 kilometriä juoksua ja 16 kilometriä kävelyä.

2. maraton
2.11.2013
4:28

123 juoksukilometriä viimeisen kuukauden aikana ennen maratonia
527 juoksukilometriä viimeisen viiden kuukauden aikana ennen maratonia

Selvästi parempi lähtökohta kuin debyytissä ja se näkyi heti myös tuloksessa. Vaikka reitti on yksi kaupunki- ja asvalttimaratonien raskaimmista Suomessa (400 nousumetriä) niin pudotin debyytin loppuajasta yli 45 minuuttia pois.

3. maraton
4.10.2014
4:14

124 juoksukilometriä viimeisen kuukauden aikana ennen maratonia
689 juoksukilometriä viimeisen viiden kuukauden aikana ennen maratonia

Ylivoimaisesti paras harjoittelukauteni ennen maratonia ja ylivoimaisesti paras tulokseni tähän mennessä. 

4. maraton
13.2.2016
4:36

80 juoksukilometriä viimeisen kuukauden aikana ennen maratonia
494 juoksukilometriä viimeisen viiden kuukauden aikana ennen maratonia

Edellisellä maratonilla kaksi kuukautta sitten taustalla oli todella vähäinen määrä harjoittelua. Edeltäneen viiden kuukauden jaksossa kilometrejä nostaa se kaukaisin kuukausi eli syyskuu jolloin juoksin seitsemän puolimaratonia seitsemässä päivässä.

5. maraton
24.4.2016
?:??

86 juoksukilometriä viimeisen kuukauden aikana ennen maratonia
331 juoksukilometriä viimeisen viiden kuukauden aikana ennen maratonia

Tottahan se mun fiilikseni siis on. Lähden sunnuntaina taittamaan matkaa todella heikoista lähtökohdista. En ole asettanut mitään tavoitetta ja turhahan se tällä kunnolla onkaan. Kunhan nyt vain pääsee maaliin ja nauttii hienosta seikkailusta kavereiden kanssa. Laskiskelin että loppuaika voisi olla luokkaa 4:38.

Näitä numeroita pyörittelemällä voi tehdä aika selviä johtopäätöksiä määräharjoittelun riittävyydestä. Ennätyskisani harjoituslukemista voisi päätellä että mun pitää juosta noin 150 kilometriä maratonia edeltävän kuukauden aikana ja 700-800 kilometriä edeltävän viiden kuukauden aikana jotta olisin alle neljän tunnin kunnossa. Tämä toki pätee vain omaan tilanteeseeni jossa 95 prosenttia harjoituksista on hidasta pk-harjoittelua. Jos ja kun otan vauhtitreeniä enemmän niin uskon että kolmosella alkava loppuaika on mahdollista hieman vähäisemmilläkin kilometreillä.

Harjoitukset on nyt tehty, eilen illalla tein vielä painonnostoharjoituksen ja join samalla ekan pullollisen maltoa. Tänään ja huomenna vielä litra maltohunajavettä ja runsaammin safkaa ja herkkuja. Lauantaina paluu normaaliin ruokavalioon. Sunnuntaina?


maanantai 18. huhtikuuta 2016

Maratonviikko ja viime hetken treenit.

Viime viikko oli paras harjoitusviikkoni todella pitkään aikaan. Ainakin tämän vuoden paras, kenties jopa paras sitten viime syksyn. Talvikauden voima- ja lihaskuntoharjoitteluun keskittyvän treenaamisen ja juoksuun keskittyvän harjoittelun laatua on toki vaikea vertailla mutta kokonaisuutena viime viikko oli oikein mainio.

Maanantaina juoksin 13 kilometriä. Tiistaina juoksin 12 kilsaa josta puolet poikkeuksellisesti asvaltilla. Keskiviikkona illalla oli painonnostotreenit, torstaina juoksin kaverin kanssa 12 kilometrin lenkin.


Perjantaina oli virallisesti lepopäivä mutta illalla oli tarjolla niin mielenkiintoinen mahdollisuus että pakkohan se oli käyttää hyödyksi. Juostiin treenikavereiden kanssa 30 metrin vetoja kennoihin! Lyhyitä kovia vetoja on joskus tullut kokeiltua mutta ei niitä koskaan ole kellotettu.

Jälkikäteen ajateltuna tuo testi oli hirmuinen riski vain viikkoa ennen maratonia. Tai eihän se olisi ollut jos olisi lämmitellyt mutta nyt vain satuin ilmaantumaan paikalle ja otin vedot heti kylmiltään... Typeryyden huippu. Onneksi ei sattunut mitään vahinkoa.


Aika kovaa pistelivät kaverit menemään eikä toki ihmekään kun räjähtävistä painonnostajista on kyse. Kyllähän tällaisen hitaan liikunnan ystävän tulokset tuolta pomppaa esiin :D  Hämmentävää oli että melkein kaikilla muilla aika parani jokaisella vedolla kun mulla se taas heikkeni koko ajan. Viimeisen vedon aloitin metrin tai parin päästä ekasta kennosta joten se oli lentävä lähtö, muut ajat olivat seisovilta jaloilta ja kello kävi starttiviivalta. Pitää laittaa tulokset talteen ja ottaa vaikkapa syksyllä uudestaan, muistaakseni näitä testejä on pari kertaa vuodessa.

Lauantaina saavuin viidentenä peräkkäisenä päivänä urheilutalolle - vaikka tiistaina ja torstaina juoksin ulkona niin iltaisin valmensin siellä junnuja - ja tein viikon ainoan omatoimisen painonnostoharjoituksen. Nyt juoksukaudella en ehdi tai edes halua ottaa niitä enempää liian kovan kuormituksen välttämiseksi. Eka työntöön ja sen osa-alueisiin ja apuliikkeisiin keskittynyt treeni viiteen viikkoon. Tämäkin harjoitus siis epäilytti etukäteen mutta tulipahan se hoidettua alusta loppuun kunnialla ilman feilejä. Hyvä minä!

Sunnuntaina otin iisisti ja se oli ihan oikea lepopäivä. Tosin enhän mä perjantainakaan juossut kuin 4 x 5 sekunnin verran :-D

Tänään on maanantai. Uusi viikko, maratonviikko. Treenaan normaalisti vielä tämän alkuviikon ja torstaista eteenpäin keskityn vain syömään ja juomaan hyvin sekä lepäilemään. Nukkumaan hyvin ja pitkään.


Olen juossut viimeiset viikot yhtä ja samaa 3 kilometrin ulkoilutietä. Viime viikolla kahdesti sinne-ja-takaisin eli 12 kilometrin verran ja tänään ja huomenna vain kertaalleen eli kutosia. Tämän päivän lenkki ei tosin ollut se mun normaali tasavauhtinen hidas hölkkäily vaan vauhtileikittely. Juoksin reitin aikana 4x 500 metriä kovaa. Tosi hieno harjoitus! Olen jo monena vuotena lupaillut että alan juoksemaan enemmän teholenkkejä mutta nyt mulla on ekaa kertaa ihan oikeasti sellainen fiilis että niin tulee myös tapahtumaan.

perjantai 15. huhtikuuta 2016

Boksihypyt, rimakauhusta kehitykseen!

Vauhdittomat tasajalkahypyt ovat erinomaista treeniä. Yksittäisinä tehdyt hypyt kehittävät räjähtäviä ominaisuuksia ja ponnistusvoimaa, pitkät sarjat lisäksi hapenottokykyä ja (an)aerobisia ominaisuuksia.

Monelle hypyt ovat kuitenkin mörkö. Matalankin korokkeen päälle hyppääminen tuntuu vaikealta tasajalkaa. Yleensä takana on pelko kaatumisesta tai korokkeeseen törmäämisestä ja kivusta.

Painonnostajilla on usein hurja pomppu, ovathan painonnostoliikkeet käytännössä hyppäämistä - tosin sen sijaan että itse hyppäisi korkealle tuodaankin ponnistusvoiman tuottamalla liike-energialla mahdollisimman raskas tanko mahdollisimman korkealle. Meidänkin treeneissä hyppyjä tehdään säännöllisesti ja vaikka en itse rimakauhua tai boksimörköä olekaan kokenut niin treenikavereilla ja valmennettavilla sitä joskus esiintyy. Viimeksi olen työstänyt asiaa oman poikani kanssa, hänelle hypyt ovat olleet harjoittelun vaikeimpia osuuksia ja juuri nimenomaan henkisen puolen vuoksi. Mielessä on onnistumisen sijaan lähinnä se mitä voisi tapahtua jos hyppy epäonnistuu.

Varmuutta eri harjoitteisiin saa vain tekemällä runsaasti toistoja. Epävarman pomppijan kannattaa aloittaa mahdollisimman matalalta. Jos ei ole matalaa koroketta jonka päälle hypätä voi laittaa lattialle vaikka levypainoja riittävän korkeaksi kasaksi ja lähteä hyppyyn sen päältä. Tällä ajatuksella lähdimme työstämään asiaa poikani kanssa:


Alussa tavoiteltu korkeus pidetään niin matalana että hyppääminen tuntuu hyvältä ja turvalliselta. Sentti kerrallaan lähdetään haastamaan itseä ja kehittämään pomppua. Hyppyihin voi tehdä ihan vastaavan ohjelman kuin mihin tahansa liikkeeseen. Sarjat - vaikka 70-75-80-85-90 - ovatkin korkeuksia eikä mitään kyykkypainoja.

Hyvä hyppytekniikka muistuttaa kyykkäämistä. Selkä pystyssä ja polvia joustamalla rauhallinen alaslasku, nopea suunnanmuutos ja räjähtävästi ylös kovalla ponnistuksella. Käsien heilautuksella rytmitetään hyppyä ja haetaan lisävoimaa ponnistukseen jotta koko kroppaa voidaan hyödyntää voimantuotossa ja ylöspäin suuntautuvassa liike-energiassa.



Yksi maailman parhaista painonnostajista, venäläinen Apti Aukhadov, näyttää tässä vähän mallia. Ei muuta kuin treenaamaan! 

keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Totuttelua maratonin alustaan ja eväisiin.

Ensi viikon koitos, Helsinki Spring Marathon, on hyvin tyypillinen maraton. Reitti kulkee pyöräteillä ja asvaltilla käytännössä koko matkan ajan. Minä en ole mikään pyörätiejuoksija joten alusta on näissä tapahtumissa mulle hyvin outo juttu.

Se etten juokse asvaltilla kuin kerran tai pari vuodessa ei ole mielestäni näkynyt koskaan millään tavalla kisassa. Toki maratonin jälkeen polvet on aina pari päivää kankean kipuilevat mutta en tiedä miten paljon se johtuu alustan tarjoamasta kovasta iskutuksesta ja miten paljon siitä että juostu matka nyt vain sattuu olemaan reilusti pidempi kuin yleensä lenkeillä.

Eilisellä lenkillä siirryin hetken mielijohteesta juoksemaan myös asvalttia. Juoksin ensin kolme kilometriä normaaleja lenkkimaastojani eli hiekkapohjaisia ulkoiluteitä pitkin metsän halki ja sen jälkeen 6.5 kilometriä autotien pientareella. Lopuksi vielä takaisin tuo kolmisen kilometriä hiekkatietä. Ei tuntunut jaloissa mitenkään omituiselta mutta kyllähän asvaltti on nopeampi ja kimmoisampi alusta kuin luonnollinen ja elävä maapohja. Siitä huolimatta juoksen jatkossakin mieluiten vaikka heinikossa tai kuivuneissa joen uomissa kuin elottomalla mustalla pinnalla. Olkoon se jatkossakin tapahtumiin ja satunnaisiin hairahduksiin ja äkillisiin mielenliikkeisiin liittyvä juttu.

Kuukauden 12 ekan päivän aikana kasassa on 49 kilometriä juoksua. Alkaa tuntua siltä kuin olisin jo oma itseni, juoksu on rentoa ja helppoa. Juoksu on sellainen nautinto kuin sen pitääkin olla.

Olen testannut viime päivien lenkeillä maraton-eväitä. Ostin ison määrän Cocovin patukoita huokealla parinkymmenen sentin hinnalla joten mietin jos niitä voisi käyttää juostessa.


Supersnack-patukoissa on pelkästään cashew-pähkinää, taatelia ja marjaa. Helppo syödä ja käsitellä juoksun aikana. Ensitestauksen perusteella mainio lisä energiansaantiin kisan aikana. Otan mukaan neljä patukkaa ja neljä geeliä joten jokaisella 10.5 kilometrin kierroksella voi mussuttaa yhden molempia.

Kuvassa näkyy myös mun tämän hetkisen suosikkiaamupalani runko. Iso lusikallinen hunajaa ja viipaloitu banaani humahtaa rahkapurkin joukkoon ja avokado muussaantuu leipien päälle. Sopiva setti hiilihydraattia, proteiinia ja rasvaa. Tämän jälkeen kulkee juoksu sekä puntti!

Tänään on kaikki mahdolliset varpaiden ja sormien peukut pystyssä Norjassa painonnoston EM-kisoissa nostaville Annalle ja Annille. Kisa näkyy suorana klo 17.30 Eurosportilla. Kisat ovat lähteneet suomalaisilta hyvin käyntiin ja Rion unelma on lähellä toteutua, toivottavasti tämän illan jälkeen se on viimeistä sinettiä vaille totta. Tsemppiä mimmit!

maanantai 11. huhtikuuta 2016

Kun kulkee niin kulje pidemmälle!

Joskus mieliala ja itseluottamus on pienestä kiinni. Kun tuli pakkotaukoa liikunnasta niin oma kunto tuntui kadonneen. Viime viikolla pääsin vetämään ekan kunnon harjoitusviikon kuukauteen ja se tuntui ajatuksena etukäteen hyvältä mutta samalla myös pelotti. Miten selviytyisin pidemmistä juoksulenkeistä tai miten jaksaisin treenata salilla painojen kanssa? Kaikkihan oli jo menetetty, palattu nollapisteeseen.

Maanantaina otin käyttöön uudet juoksutossut. Totuttelin niihin kuuden kilometrin verran, samoin tiistaina. Tuntui tosi hyvältä. Keskiviikkona painonnostokoulussa tein melko kevyillä painoilla ja totuttelin liikkeisiin ja yleensäkin raudan nosteluun. Alkuviikon teemana oli siis totuttelu.

Torstaina kävin juoksemassa 12 kilometriä. Se oli pisin lenkkini helmikuun maratonin jälkeen, lähes kahteen kuukauteen! Juoksin 24 kilometriä neljässä päivässä kun koko maaliskuussa kertyi 28 kilsaa :D

Perjantaina käytiin pojan kanssa uimassa, kylmävesiallas ja saunominen teki hyvää. Lauantaina palasin myös oman painonnosto-ohjelmani pariin, siinäkin taukoa oli kertynyt kuukausi.. Monessa liikkeessä oli jo aika haastavia painoja enkä todellakaan uskonut että onnistuisin niissä ohjelman edellyttämällä tavalla. Mutta toisin kävi! Sarja toisensa perään tuli taisteltua ja taiteiltua loppuun asti. Todella hämmentynyt ja hyvä fiilis. Poika teki samaan aikaan omaa ohjelmaansa jonka hänelle pääsiäisenä rakensin ja jatkettiin vielä plyometrisillä harjoitteilla yleisurheilutilassa. Otettiin mm. korkeushyppyä, poika normaalisti ja minä vauhdittomalla tasajalkahypyllä. Aina kun molemmat onnistuivat niin rima sentillä ylemmässä. Päästiin noin 90 senttiin. Treenikaveri hyppäsi takaperin voltilla 150 sentin korkeudessa olleen riman yli...

Eilen sunnuntaina ohjelmassa oli taas lepopäivä ja ulkoilua tosi upeassa kevätsäässä. Yöt ja aamut on vielä kylmiä mutta kun päivä etenee ja aurinko paistaa niin suojaisassa paikassa voi tuntea jo vähän kesää.

Mun piti juosta tänään aamupäivällä 12 kilometriä, samoin huomenna ja torstaina. Tuntui kuitenkin niin hyvältä ja helpolta että heitin lisäksi kilometrin extraa. Kun linnut laulaa, aurinko paistaa ja uudet kengät tekee jaloista poikkeuksellisen kevyet on mahtavaa antaa vaan mennä.

13 päivää Helsinki Spring Marathoniin!

perjantai 8. huhtikuuta 2016

Unelma Riosta: Painonnoston EM-kisat alkavat sunnuntaina.

Tämä vuosi on olympiavuosi ja hyvin monen lajin urheilijat elävät juuri kovien paineiden ja jännityksen alla. Erityisesti nyt huhtikuussa paikkoja Rion olympialaisiin jaetaan erilaisissa kilpailuissa ja karsintaturnauksissa purjehduksesta painiin ja miekkailusta painonnostoon. Itseäni kiinnostaa erityisesti painonnoston tilanne jossa kisalippuja jaetaan eurooppalaisten maiden kesken toden teolla ensi viikon aikana.

Norjan Fjordessa käydään painonnoston EM-kisat jotka alkavat sunnuntaina 10. huhtikuuta ja päättyvät 16. huhtikuuta. Juuri näistä kisoista ne maat jotka eivät ole menestyneet MM-kisoissa - esimerkiksi Suomi - havittelevat maakohtaisia osallistumisoikeuksia Rioon. Tästä syystä Norjassa on ennätysmäärä nostajia, yli 400, ja myös Suomesta lähetetään matkaan täysi joukkue eli 8 mies- ja 7 naisnostajaa.

Painonnoston olympiapaikkojen jako on melko monimutkainen kuvio mutta yksinkertaistettuna voisi todeta että isot maat kuten Venäjä ovat jo varmistaneet täyden joukkueen Rioon ja heiltä onkin tulossa totuttua heikompi joukkue näihin EM-kisoihin. Harvennusta on tapahtunut myös doping-pannojen vuoksi, Venäjän sekä muiden Itä-Euroopan maiden nostajia kärähti runsaasti Houstonin MM-kisoissa viime syksynä.

Jotta Suomi onnistuisi saamaan EM-kisoista Rion maapaikan niin joukkueen pitäisi saada mahdollisimman monta nostajaa hyville sijoituksille, nostetuilla kiloilla ei ole merkitystä vaan nimenomaan sijoitukset ratkaisevat. Naisnostajien olympiapaikkaa on pidetty todennäköisempänä mutta venymisellä ja rehellisesti sanottuna myös muiden maiden epäonnistumisilla miestenkin puolella tuo himoittu maapaikka on täysin mahdollinen.

Suomen joukkueessa nostavat:

48 kg: Sini Kukkonen, Parkanon Puntti
53 kg: Pauliina Utoslahti, Tampereen Pyrintö
58 kg: Jenni Puputti, Tampereen Pyrintö
63 kg: Anna Everi, Puntti-Karhut (Pori)
63 kg: Anni Vuohijoki, Rovaniemen Reipas
75 kg: Meri Ilmarinen, Lohja-Lifting
+75 kg: Marianne Saarhelo, Herakles (Helsinki)

77 kg: Jesse Nykänen, Lahden Atomi
77 kg: Jere Johansson, Tampereen Pyrintö
85 kg: Sami Raappana, Rovaniemen Reipas
85 kg: Milko Tokola, Rovaniemen Reipas
94 kg: Eero Retulainen, Turun Atleettiklubi
94 kg: Miika Antti-Roiko, Kalajoen Junkkarit
105 kg: Jani Heikkinen, Kalajoen Junkkarit
+105 kg: Teemu Roininen, Lempäälän Kisa

Suurin osa nostajistamme kilpailee painoluokkiensa B- ja C-ryhmissä mutta ennakkoilmoittautumisten perusteella Anna Everi olisi pääsemässä tälläkin kertaa mukaan A-ryhmään. B- ja C- ryhmät nostavat yleensä vähän huonompaan aikaan, esimerkiksi aamulla tai myöhään illalla kun taas A-ryhmät televisioidaan ja ne kilpaillaankin illalla parhaaseen katseluaikaan. Jos Anna nostaa A-ryhmässä niin tuo 63-kiloisten mittelö on nähtävissä keskiviikkona 13.4. suorana lähetyksenä Eurosportilla klo 17.30, myös kaikkien muiden sarjojen A-ryhmät näytetään kanavalla suorina lähetyksinä suomenkielisellä selostuksella.

Juttelin eilen Annan kanssa ja hän kertoi että valmistautuminen on sujunut SM-kisojen jälkeen täysin suunnitelmien mukaan ja Fjordesta voidaan odottaa ennätysrautoja. Pientä kisajännitystä on tietysti ilmassa kun lähestytään uran ehdottomia kohokohtia joihin on tähdätty vuosien ajan.




Kisojen seuraaminen onnistuu parhaiten siis katselemalla Eurosportia sekä seuraamalla netissä esimerkiksi Painonnostoliiton sivuja, All Things Gymin kisasaittia tai kisajärjestäjien virallista sivustoa.

torstai 7. huhtikuuta 2016

Haamuauto ja paluu "pitkiksille".

Puolentoista kuukauden tauon jälkeen olin tänään vihdoin siinä kunnossa että pääsin juoksemaan vähän pidemmän lenkin. Ei 12 kilometriä vielä mikään varsinainen pitkis ole mutta kun viimeisen kuukauden lukemat ovat 6, 6, 6, 4, 3, 3, 6 ja 6 kilometriä niin kaikki mikä menee yli kympin on kultaa. Tuntui tosi hyvältä ja helpolta juosta, matalilla sykkeillä meni helposti tuntiin ja varttiin. Jos kestävyyskuntoni olisi normaali niin en näe mitään ongelmaa pitää tuollaista vauhtia maratonilla, se tarkoittaisi 4:20-4:25 loppuaikaa. Sohvalla kuluneen maaliskuun vuoksi tuohon on varmasti hyvä lisätä vartti tai kaksikin.


Aamulenkki sujui siis hyvin mutta starttasi todella erikoisissa merkeissä. Lähdin parkkipaikalta juoksemaan ja saman tien aloin katsomaan miten valoton auto lähtee parkkiruudusta ja tulee vääjäämättä kohti. Pitääkö mun väistää hiljaa mutta ihan yllättäen liikkeelle lähtenyttä autoa? Kohdalla tajuan että siinä ei ole kuskia ollenkaan! Lähellä ei ole ketään mutta kauempana näen papan köpöttelemässä kohti lenkkipolkuja. Juoksen miehen kiinni ja kysyn että onkohan tuo sun auto joka menee tuolla. Samalla seuraan katseellani autoa joka on valumassa alamäkeen kohti parkkipaikkaa halkovaa keskikoroketta, puita ja mun autoa. Jostain ilmestyy pyöräilijä joka jää myös seuraamaan jännitysnäytelmää. Kukaan ei enää ehtisi pysäyttää autoa. Kuin ihmeen kaupalla auto ei törmää mihinkään muuhun kuin matalaan keskikorokkeeseen ja tilanne on ohi ilman vaurioita.

Jatkan lenkkiä enkä voi kuin todeta miten hyvä tuuri joskus käy. Onneksi pappa oli jättänyt auton eturenkaat vinoon, jos ne olisivat olleet suorassa niin auto olisi törmännyt sen eteen parkkeerattuun autoon. Kun tulin lenkiltä tuntia myöhemmin takaisin, kohta johon auto pysähtyi oli täynnä pysäköityjä autoja. Peltivaurioita olisi tullut ainakin kahteen, huonommalla tuurilla jopa kolmeen autoon.

Toki mietin myös että olisinko saanut estettyä jotenkin uhkaavan suurkatastrofin. Jos olisin ollut kaverin kanssa tai parkkiksella olisi ollut ihmisiä niin toinen olisi voinut yrittää pysäyttää auton ja toinen juosta auton omistajan kiinni. Auton eteen ei kannata mennä, Suomessakin on ihmisiä kuollut jäätyään oman autonsa alle kun se on lähtenyt valumaan yllättäen alamäkeen. Mitään kiiloiksi sopivia ei ollut siinä parissa sekunnissa saatavilla, jos olisin roikkunut takapuskurissa ja hidastanut auton vauhtia niin pappa olisi ehtinyt jo niin kauas ettei olisi enää kuullut huutojani.

Suosittelen kaikkia autoilijoita muistamaan käsijarrun käytön! Jos on oikein huono tsägä niin autosi saattaa tietysti olla kuin Stephen Kingin Christine tai Maximum Overdriven biilit ja silloin ei paljon kässärikään jelppaa.

Let's be careful out there - mitä enemmän lenkkeilee ja ulkoilee niin sitä hämmentävämpiin ja yllättävämpiin juttuihin voi törmätä.

maanantai 4. huhtikuuta 2016

Maaliskuun musta aukko.

Sinne se meni. Vaikka maaliskuu oli joissain asioissa todella kivakin niin liikuntojen suhteen se oli tekemätön paikka. Viemäri jonne valui loputkin rippeet siitä kunnosta joka mulla ehkä joskus oli.


28 juoksukilometriä, 9 harjoitusta. Selailin aamulla viime vuosien harjoituspäiväkirjoja, yli 50 sivua aanelosia. Piti mennä tammikuulle 2012 asti että oli näin surkeaa treenikuukautta. Samalla kun oli huono fiilis heikosta maaliskuusta niin olin toisaalta myös iloinen. Miten terveenä olenkaan saanut liikkua ja elää yli neljä vuotta putkeen!

En syönyt lapsena ainuttakaan antibioottikuuria enkä juuri aikuisenakaan. Särkylääkkeitä syön keskimäärin yhden tabletin vuodessa - jos sitäkään. Helmi-maaliskuussa söin kolme antibioottikuuria ja pahimmillaan suuhun upposi enemmän buranaa kuin ruokaa. Sitä on täysin turha surkutella tai harmitella, jos on nuha tai viisaudenhampaat poistetaan niin sitten asia on niin.

Tammikuu 2012 oli mulle käänteentekevä hetki. Tulin niin rajusti motivoituneena takaisin että oksat pois. Samanlainen fiilis on nytkin. Haluan tehdä kaiken ja enemmänkin, nauttia jokaisesta päivästä ja hetkestä koska ei voi tietää koska ja miten pitkään on seuraavan kerran ulkona kuvioista.

Olin vielä viikko sitten vahvasti menossa Sorvaan maratonille 9. huhtikuuta. Sain viime viikolla kasaan neljä harjoitusta ja vaikka sykkeet olivatkin koko ajan tapissa niin paluu oli joka tapauksessa tosiasia. Perjantaina aamulla heräsin ja niistin paperin täyteen paksua keltaista eritettä. Nuha oli tullut taas hetkellisesti takaisin.

Tein päätöksen, peruin osallistumiseni Sorvaan ja ilmoittauduin Helsinki Spring Marathonille 24. huhtikuuta. Pukinmäen kevät olkoon seuraava etappini! Sain päätöksestä uutta virtaa, parin hassun päivän sijaan olisikin muutama viikko aikaa juosta ja totutella 10+ kilometrin lenkkeihin.

Ennen musertavaa maaliskuuta olin ehkä elämäni parhaassa kunnossa voimatasoiltani. Sen sijaan juoksukuntoni ei ollut kovin kummoinen. Viime syksyn jälkeen en ole saanut täyttä motivaatiota ja paloa juoksemiseen. Siitä huolimatta reilun neljän ja puolen tunnin maraton onnistui helmikuussa. Vastaavista asetelmista voin siis hyvin lähteä myös stadiin. Nautiskellaan vaikka viiden tunnin verran, mukana on paljon kavereita ja ihan uusia maisemia.

Tuntuu vähän hassulta alkaa rakentamaan maraton-kuntoa kun muut jo keventelee ja herkistelee. Hallimaratonia edeltäneen kuukauden aikana juoksin 80 kilometriä, uskon että nyt voisin juosta jopa enemmän.


Tänään lähdin aamulenkille täynnä motivaatiota, nuhasta ei ollut tietoakaan ja jalassa oli ekaa kertaa uudet tossut. Kevät tarkoittaa uusia alkuja ja mikäs sen parempi tapa aloittaa huhtikuun harjoitukset kuin lähteä liikkeelle puhtaalta pöydältä. Kohti uusia seikkailuja!

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Kylmää kiveä - suomikiipeilyn tarina tänään telkkarissa!

Kiipeilystä on tullut vuosien mittaan iso harrastelaji, halleja ja seuroja löytyy useista kaupungeista ja melkein kaikki ovat joskus käyneet kokeilemassa millaista on edetä kiipeilyseinällä. Mutta kuka oli Suomen ensimmäinen kiipeilyharrastaja, entä mitä kiipeily oli ennen ja mitä se on nyt? Parin vuoden takainen, visuaalisesti erittäin komea dokumenttielokuva Kylmää kiveä näyttää miten lajin vannoutuneimmat harrastajat viettävät elämänsä kohokohtia metsien keskeltä ja lampien rannoilta kohoavia seinämiä kavuten, sormet kylmään graniittiin takertuen.


Yle TV2 esittää dokumentin tänään sunnuntaina 3. huhtikuuta klo 19.10 ja se ilmestyy myös Yle Areenaan. Uusintoja on luvassa maanantaina ja keskiviikkona. Tämä viikonloppu on muutenkin suomikiipeilyn juhlaa kun Suvilahdessa järjestettiin kovatasoinen Sisu Masters-kilpailu josta tulee myös lähetyksiä Ylen urheiluviikonlopussa.

Kylmää kiveä trailer from Blue Kangoo Films on Vimeo.

Kylmää kiveä on eittämättä suomikiipeilylle sama kuin komea Valley Uprising amerikkalaiselle kiipeilyskenelle. Ei muuta kuin tv päälle illalla ja katsomaan!